Aloitin eilen ja tänään kunnallisvaalikampanjani syventymällä vaalikoneisiin vastaamiseen. Jos on vaalikoneisiin vastaaminen ollut vaikeaa äänestäjän roolissa, niin ehdokkaan roolissa se vasta työstä käy!

Vastasin neljään koneeseen: YLEn, MTV:n, terveydenhuollon (=sairaanhoitajien) ja Turun Sanomien. YLEn ja MTV:n koneet olivat aika samanlaisia, parikymmentä varsin erilaista kysymystä politiikan eri aloilta ja mahdollisuus kommentoida vastauksia. YLEn kone pysyi asiassa, kommentit sai esittää sekä suomeksi että ruotsiksi, kyselyn kieltä sai kätevästi vaihdetuksi koko ajan. MTV kyseli kummallisia taustatietoja heti alkuun: käynkö kirkossa, käynkö kaljalla. No en kummassakaan, outo tyyppi, myönnän.

Terveydenhuollon vaalikone osoittautui kovin tarkoitushakuiseksi. Siinä ei selvästikään ollut päätavoitteena hakea kenelle tahansa äänestäjälle sopivaa ehdokasta, vaan erottaa ehdokkaista ne, jotka ovat valmiita ajamaan sairaanhoitajien etuja terveydenhoitojärjestelmässä. Toki suuri osa kysymyksistä oli aivan asiallisiakin, mutta nuo oman edun ajamiseen tarkoitetut kysymykset varmasti sotkevat tuloksia. Turun Sanomillakin on selvästi oma näkemyksensä siitä mikä Turussa on tärkeää. Omasta näkökulmastani katsoen TS:n koneessa tärkeät asiat loistivat poissaolollaan. Näin on vaalikoneissa usein käynyt ja tästä on seurannut se, että vihreät ehdokkaat hajautuvat varsin laajalle, koska meille yhteisistä asioista ei ole kysytty mitään. TS:n vaalikoneen toteutus oli hiukan amatöörimäinen eivätkä tekijät ole osanneet päättää teititelläkö vai sinutella ehdokkaita, joten tekevät sitten molempia sekaisin.

Vaalikonesijoitukset kuvastavat hyvin sitä, että vihreitä ei ole mahdollista sijoittaa perinteiselle vasemmisto-oikeisto-akselille. Kokoomuksen kannattaja saattaa saada oman listansa kärkeen tuttuja kokoomuslaisia - ja sekaan pari vihreää. Vasemmistoliittolainen saa samaan tapaan omiensa keskelle joukon vihreitä. Vihreät eivät siis joukkona ole oikealla eivätkä vasemmalla, vaan heistä löytyy kaikkia värejä. Tämä on politiikassa merkittävä etu, kun jatkuvasti on kyettävä neuvottelemaan muiden ryhmien kanssa.