Kuluneiden kolmen viikon aikana olen saanut runsaasti palautetta eri välineiden välityksellä ja kasvokkainkin. Lämpimät kiitokset kaikille!

Ne Aurajoen lumikuvathan ovat tietysti taas jo kohta kaksi viikkoa olleet mennen talven lumia. Ajoitus on talvikuvien ottamisen ratkaiseva tekijä Turussa, sen olen kantapään kautta oppinut. Jos täällä sataa lunta ja se jää maahan, se on syytä kuvata heti. Yleensä sitä ei enää huomenna ole.

Kommenttini Matti Vanhaselle, josta julkaistiin myös itse lyhentämäni versío Hesarissa, herätti kovasti mielenkiintoa. Viimeksi siihen vastasi Hesarin palstalla Lappeenrannan teknillisen yliopiston energiatekniikan professori Mika Horttanainen. Valitettavasti Hesarin toimitus otsikoi kirjoitukseni tavalla, joka ei vastannut lainkaan kirjoitukseni sisältöä, ja Horttanainen vastasi sitten tähän otsikon väitteeseen, josta suurimmaksi osaksi olenkin hänen kanssaan aivan samaa mieltä. Kirjoituksessani halusin sanoa ainoastaan, että muovi on polttoaineena rinnastettava fossiiliseen eikä uusiutuvaan polttoaineeseen ja että sitä ei pitäisi tästä syystä ollenkaan polttaa, vaan kierrättää tai säästää se jälkipolville raaka-aineeksi.

Tässä vielä Hesariin tarjoamani vastine Horttanaiselle:

Muovi ei ole uusiutuva luonnonvara

Professori Mika Horttanainen vastasi 18.1. aiempaan kirjoitukseeni oikoen käsityksiäni väärin perustein. Toimitus oli otsikoinut kirjoitukseni "Onko jäte uusiutuva polttoaine?". Tällaista kysymystä en kuitenkaan kirjoituksessani esittänyt enkä sellaiseen vastannut.  Halusin kyseenalaistaa kirjoituksessani ainoastaan muovin polton ja sen luokittelun uusiutuvaksi polttoaineeksi. Lähtökohtani oli nykyaikainen jätteenpoltto, jossa jäte lajitellaan jo syntypaikalla. Biojätteen oikea paikka on kompostointi tai mädättämö, jossa sen energiasisältö voidaan hyödyntää. Paperi, pahvi ja kartonki kuuluvat pääosin kierrätykseen. Tämän jälkeen polttoon jäävästä jätteestä suurin osa on muoveja, varsinkin energiasisällöltään. Lisäksi mukana on puujätettä sekä likaista paperia, pahvia ja sekalaista biojätettä.

Jos poltetaan tällaista yhdyskuntajätettä, josta muoveja ei ole lajiteltu erilleen, on jäte suurelta osin fossiilista eikä siis uusiutuvaa polttoainetta, kuten pääministeri Vanhanen kirjoitti. Mutta ennen kaikkea muovi on tärkeä uusiutumaton raaka-aine, jonka arvo öljyn vähetessä kasvaa koko ajan. Sen polttaminen on vastuutonta tulevia sukupolvia kohtaan ja taloudellisesti lyhytjänteistä. Meille käyttökelvottoman muovin voi jättää tuleville sukupolville tyylikkäämminkin kuin sekoittamalla yhdyskuntajätteeseen. Muovi ei ole biohajoavaa, joten sitä voi hyvin varastoida esimerkiksi vanhoihin kaivoskuiluihin, joista se on helposti otettavissa uudelleen käyttöön, ehkä vasta tuhannen vuoden kuluttua. Perinteisten kaatopaikkojen osalta jaan professori Horttanaisen näkemyksen täysin, ne ovat aina viimeinen vaihtoehto jätteen sijoittamiselle. En myöskään epäile Horttanaisen kykyä polttaa muoveja suhteellisen puhtaasti ja tehdä siitä kannattavaa liiketoimintaa, mutta tämäkään ei tee muovista uusiutuvaa luonnonvaraa. Kysymys on ensisijaisesti siitä, kuinka paljon omaa nenäämme pitemmälle haluamme ajatella - siis eettisestä valinnasta, ei teknisestä eikä taloudellisesta.


Blogissani samaa kirjoitustani kommentoi Pekka Raukko, joka oli kehitellyt vieläkin varmemman tavan pitää muovi pois ilmakehästä. Pekan ajatushan meni, että nostetaan öljy maasta, tehdään siitä kierrätyskelvotonta muovia ja haudataan takaisin maahan. Mutta miksi ollenkaan nostaa öljyä ylös? Öljyteollisuus ja prosessointi muoviksi kuitenkin tuottaa melkoisen määrän päästöjä. Siinä olen kuitenkin Pekan kanssa samoilla linjoilla, että öljyä ei pitäisi polttaa. Se on aivan liian arvokas raaka-aine tuhlattavaksi lämmöntuotantoon, jossa se menetetään kerralla kokonaan.

Tähän on helppo sanoa, että öljystä luopuminen on mahdotonta, että yhteiskuntamme romahtaa ilman öljyä. Mutta entä sitten muutaman sukupolven kuluttua, kun öljy loppuu? Olemme vain siirtämässä tuleville sukupolville vieläkin suurempaa ongelmaa kuin Horttanaisen maalaama jäteongelma.