Eilinen kirjoitukseni oli vasta johdantoa, tänään menen asiaan. Aiheen ovat antaneet kaupungilla kuulemani kommentit siitä, ettei ilmastonmuutos Turkua ainakaan huonommaksi tee. Ja tätä päättelyä jatketaan sitten niin, ettei sen estämiseksikään kannata mitään tehdä kun ei se meitä koskekaan. Ja onhan meillä myös tämä turkulainen dosentti, joka ei usko koko ilmastonmuutokseen. Surullinen tapaus. Dosentin osalta sanoisin, että kun puhutaan niin vakavasta asiasta kuin ilmastonmuutos on, ja kun jokseenkin kaikki tutkijat ovat yksimielisiä siitä, että se on jo alkanut, on dosentin asemassa olevalta jokseenkin rikollista vähätellä ongelmaa. Näin on siitä riippumatta kuka sattuu lopulta olemaan oikeassa. Tämä on vähän sama juttu kuin turvavöiden käyttö autossa. Ei niitä käytetä, jotta ajettaisiin kolari, vaan siltä varalta, että jotain omasta loistavasta ajotaidosta ja äärimmäisestä varovaisuudesta huolimatta sattuu. Kun kolari on jo sattunut, on myöhäistä miettiä turvavyötä.

Jos ajatellaan Turun ilmastoa, niin eihän muutaman asteen lämpiäminen tästä sietämätöntä paikkaa tee, pikemminkin päinvastoin, etenkin jos ei ole erityisen innostunut jo muutenkin vähälumisesta talvesta. Tosin kovin läheltä meren rantaa ei ehkä kannata hankkia tonttia tai maatilaa, jos suunnittelee siitä sukutilaa sadoiksi vuosiksi eteenpäin tai edes parille sukupolvelle. Mikäli suuret jäätiköt sulavat pahimpien ennusteiden mukaisesti, voidaan Turun satamaa siirtää Liedon Vanhalinnan tuntumaan, johon ennenkin on purjehdittu laivoilla. Suunnitellun Toriparkin voi varata sukellusveneille.

Muutaman asteen lämpötilan nousu Turussa ei siis tekisi elämisestä sinänsä epämiellyttävää, jos muutamme hiukan korkeammille paikoille. Päiväntasaajan seudulla sama lämpötilan nousu ja siihen liittyvät sateiden muutokset ovat kohtalokkaita. Afrikassa Sahelin autiomaa on laajentunut jo muutaman vuosikymmenen ajan ja tämä tuottaa jatkuvasti konflikteja, kun alueen väestö joutuu siirtymään uusiin elinpaikkoihin hiekka-aavikon levittäytyessä. Amerikan mantereella Amazonian sademetsät ovat uhattuina, kun sateiden määrä ja ajoitus muuttuu. Maapallon sateita ohjaavat suuressa mittakaavassa merivirrat, jotka ovat hyvin herkkiä lämpötilan muutoksille. Kun koko virtaus riippuu veden lämpötilaeroista, voi jo vajaan asteen muutos aiheuttaa suuria muutoksia pitkään vallinneessa tasapainossa. Kun vuotuiset sateet jäävät tulematta suurille viljelyalueille, uhkaa miljoonia ihmisiä nälänhätä ja suurkaupungit alkavat autioitua ihmisten paetessa. Siinä vaiheessa ei Turkukaan enää kärsi muuttotappiosta.

Merivirtojen muutokset vaikuttavat olennaisella tavalla myös merien ekologiaan. Jos suolaisuus- ja lämpötilaeroista johtuvat pystyvirtaukset jäävät jollakin alueella pois, lakkaa hapen kierto syviin vesiin ja eliöstö kuolee hapen puutteeseen. Ravinteet puolestaan vajoavat pohjalle ja pintaeliöstö kuolee ravinnon puutteeseen, valtameriinkin syntyy nykyisin Itämerestä tuttuja kuolleita pohja-alueita. Ihmiskunnan kannalta tämä merkitsee merkittävän ravinnonlähteen ehtymistä. Maalla sama ongelma tulee alueilla, joilta sateet jäävät pois kokonaan tai liian pitkäksi ajaksi. Saharassakin on joskus ollut viidakko.

Eihän elämä kokonaan häviä suurissakaan muutoksissa. Tästä on elämän satojen miljoonien vuosien historiassa lukuisia esimerkkejä. Kun olosuhteet jossakin käyvät sen hetkiselle elämälle mahdottomiksi, alueen elämä häviää väliaikaisesti, mutta vuosimiljoonien kuluessa sinne tulee uutta, niihin oloihin sopeutunutta elämää. Ihmisen kulttuurille nopeat muutokset sen sijaan ovat hyvin suuri uhka.

Siis: ilmastonmuutos koskee meitä kaikkia, Turussakin.