Toripäivä tänään alkoi siivouksella. Juhlatuulella olleet nuoret olivat saaneet yöllä päähänsä kaataa vaalikasvihuoneemme. Asiasta uutisoi muun muassa Vihreä Lanka nettilehdessään. Asiasta kuullessani ajattelin asialla olleen 17-vuotiaita tekemisen puutteeseen turhatuneita. Sellaisiin olen törmännyt käräjillä lautamiehenä aivan liian usein. Lehtitietojen mukaan tekijät olivat 18-vuotiaita, synttäreitä juhlimassa. Oliko mahdollisesti toinen tekijöistä juuri saavuttanut 18 vuoden iän ja halusi osoittaa aikuisuuttaan? Minusta noille hulttioille sopisi rangaistukseksi yhdyskuntapalveluna vihreiden vaalimainosten jakaminen. Tai sitten heidät pitäisi määrätä lukemaan läpi kaikki vihreiden poliittiset ohjelmat, ääneen vaalikasvihuoneellamme :)

Ohjelmista tulikin mieleeni mahdollisesti menetetty äänestäjä, joka tänään valitti, ettei Turun vihreiden ykköstavoite ole eläinhoitolan toiminnan jatkon turvaaminen. Myönsin avoimesti, ettei tämä ole minunkaan ykköstavoitteeni. Yksinkertaisesti kaikki hyvät asiat eivät voi olla ykköstavoitteita. Eläinhoitolan tilanteesta voi lukea lisää Helsingin Sanomien jutusta. Poliitikot ovat siis jo päättäneet antaa rahaa remonttiin, mutta virkamiehet ovat hankkeen tyrmänneet. Syyn saavat tietenkin poliitikot ja vielä me ehdokkaatkin, joilla ei ole koskaan ollut asian kanssa mitään tekemistä.

Miksi sitten eläinhoitolan pitäisi olla ykköstavoite? Valtuustoon ollaan pyrkimässä neljäksi vuodeksi hoitamaan kaupungin kaikkia tärkeitä päätöksiä. Siellä päätetään terveydenhoidosta, vanhustenhoidosta, kouluasioista, kaavoituksesta, joukkoliikenteestä, kaupungin vuokra-asuntojen ylläpidosta tai mahdollisesta myynnistä - ylipäätään meitä kaikkia koskettavista suurista asioista. Jos joku ehdokas pyrkisi valtuustoon pitäen eläinhoitolan turvaamista ykköstavoitteenaan, pitäisin häntä täysin suhteellisuudentajuttomana ja mahdollisesti sopimattomana hoitamaan tärkeitä asioita. Näin siitä huolimatta, että pidän eläimistä, olen kasvissyöjä enkä pyydystä edes myyriä puutarhastani. Myös eläinhoitolan turvaaminen on tärkeä asia, mutta Turun kaupungin mittakaavassa se on todellakin vain yksi monista pikkuasioista, joka hoidetaan kuntoon suurempien asioiden ohessa.

Torilla tänään oli hiljaista koko päivän jatkuneen sateen vuoksi, mutta toki kanta-asiakkaat tulivat paikalle visaisine kysymyksineen. Jospa edes kymmenen prosenttia ihmisistä suhtautuisi yhteisten asioiden hoitoon yhtä vakavasti kuin tämä pieni porukka. Tänään puhuttiin susista, pyöräilijöistä, nuorista huligaaneista, vanhusten unohtamisesta, perinnemaisemista ja tulokaskasvien hävittämisestä.

Pyöräilijöistä on ollut puhetta jo monena päivänä. Useampikin ihminen on kehunut uutta Aurajoen rannan kävelytietä, mutta valittanut sitä pitkin kiitävistä pyöräilijöistä. Tästä minulla on itsellänikin havaintoja. Kun olen ollut rantatiellä kuvaamassa syksyn etenemistä jokirannassa, olen siinä ohessa kuvannut kymmeniä pyöräilijöitä ajamassa kävelytiellä. Joku tolkku tuohon pitäisi saada.

1990182.jpg
Nuoren neitosen tyylinäyte, puiston halki kävelytielle Tuomiokirkkosillan luota.

1990214.jpg
Vauhtia on tässäkin. Suurin osa kävelytiellä näkemistäni pyöräilijöistä on ollut naisia.

Tämä kävelytiehän on saatu aikaan alunperin vihreiden tekemän ehdotuksen pohjalta. Aikaa ehdotuksesta valmistumiseen ei kulunut kahtakymmentäkään vuotta. Tämä on valitettavasti varsin tyypillinen esimerkki aikataulusta, jolla poliittinen päätöskoneisto toimii. Suurissa asioissa hitaus on ymmärrettävää, mutta monet pienetkin asiat junnaavat paikallaan vuodesta toiseen. Tämä on varmaan yksi syy siihen, että tavallisten ihmisten kiinnostus politiikkaan laskee koko ajan. Kun vaaleissa tehtyjen valintojen vaikutuksia on käytännössä mahdoton nähdä, on ymmärrettävää, että mielenkiinto ja usko vaikuttamismahdollisuuksiin katoaa.

Hyviin torilla saamiini ehdotuksiin palaan vielä lähipäivinä.