Espoon valtuusto hyväksyi viime viikolla uuden yleiskaavan. Koko prosessi oli surkuhupaisa, mutta valitettavan yleinen poliittisessa toiminnassa. Espoon tapauksessa kaavaa alettiin valmistella 1968, jolloin monet nykyisistä päättäjistä eivät olleet edes syntyneet. Espoon silloisessa kauppalassa oli 75 000 asukasta, nyt espoolaisia on jo 238 000. Neljän vuosikymmenen väännöllä saatiin aikaan yleiskaavaa 22 vuodeksi eteenpäin. Vuoteen 2030 mennessä Espoo voisi kaavan mukaan kasvattaa väkilukunsa yli 300 000 asukkaaseen. Kaavassa ei käsittääkseni kerrota mistä nuo yli 60 000 uutta asukasta tulevat, mutta nykyisin väestönkasvuluvuin eivät ainakaan Espoosta.

1466656.jpg
Espoon Tapiolan liikekeskus, 26.3.2008

Vastaavia kasvulukuja esittävät suunnitelmissaan kaikki suurimmat kaupungit ja suurin osa niiden naapurikunnista. Käytännössä tämä merkitsee sitä, että maaseutu saa varautua autioitumisen jatkumiseen ja viimeistenkin palvelujen loppumiseen. Suomen suunnittelu on tähänkin asti perustunut kuntien itsehallintoon, josta on seurannut, että kuntia suurempia kokonaisuuksia ei oikeastaan kukaan ole suunnitellut. Vain rajoja on siirrelty sen mukaan miten elinkelpoisuus milläkin alueella on vaihdellut. Moni 50-vuotias on ehtinyt vaihtaa kuntaa ja lääniä jo moneenkin kertaan, vaikka olisi ikänsä asunut samassa talossa.

Maahanmuuttoa ei yleensä kuntien suunnitelmissa mainita väkiluvun kasvun syyksi. Valtakunnan politiikassa sen sijaan jatkuvasti toistetaan, että uhkaava työvoimapula voidaan torjua vain maahanmuuton avulla. Suomeen siis muuttaa huomattava määrä ulkomaalaisia, mutta kuntien suunnitelmissa he eivät muuta mihinkään kuntaan. Toisaalta Suomeen toivotaan muuttavan sellaisia ulkomaalaisia, joilla itsellään ei yleensä ole mitään tarvetta muuttaa mihinkään, saati sitten Suomeen. Selvää vieroksuntaa puolestaan kohdistuu niihin muuttajiin, joilla on todellinen tarve muuttaa minne tahansa, poliittisista tai yhä useammin ympäristösyistä pakolaisiksi joutuviin.

Hallitsemattomasta maahanmuuttopolitiikasta on maailmalla paljon kokemuksia. Suomeen on toistaiseksi tullut niin vähän pakolaisia, että meillä olisi vielä hyvää aikaa oppia muiden kokemuksista eikä kaikkia virheitä olisi pakko toistaa. Ehdotan, että kasvua tavoittelevien kuntien suunnittelussa lähtökohdaksi otetaan se, että niihin tulee muuttamaan tuhansia pakolaisia. Suunnitellaan heille valmiiksi asuntoja, koulutusta ja työpaikkoja. Näin pakolaisilla on mahdollisuus ihmisarvoiseen elämään, he saavat koulutuksen arvostettuun ammattiin ja työvoimapula tulee torjutuksi. Kaikki hyötyvät eikä kukaan kärsi. Toteutumatta jäisi myös maaseutua uhkaava tyhjentyminen.