Hesarissa oli tänään STT:n uutinen Timo Vesalan ja Tuomas Laurilan tutkimuksesta. Uutinen otsikoitiin: "Metsät ovat luultua heikompi jarru ilmastonmuutokselle". Tutkimuksen pointti näyttäisi uutisen mukaan olevan siinä, että syksyllä kasvukauden jälkeen metsän hiilidioksipäästöt ovat karikkeen hajoamisen vuoksi suuremmat kuin sen sitoma hiilidioksidimäärä. Ilmastonmuutoksen edetessä venyvä syksy saattaa tutkijoiden mukaan syödä pidentyneen kasvukauden hyödyt.

Uutiseen on ujutettu muun muassa tällainen virke: "Metsiä on pidetty hiilinieluina eli niiden on arvioitu vähentävän ilmakehän hiilidioksidipäästöjä". On pidetty? Mutta eihän tuo tutkimus muuttanut tätä faktaa millään tavalla. Kasvavat metsät ovat edelleenkin hiilinieluja. Karikkeen hajoaminen jatkuu kaikissa biotoopeissa pitempään kuin kasvukausi siitä yksinkertaisesta syystä, että hajottajeliöt eivät ole valosta ja lämmöstä niin riippuvaisia kuin kasvit. Vuodenajat ovat aina näkyneet ilmakehän hiilidioksidipitoisuudessa.

Tutkimuksen tarkoitus on varmaankin ollut tarkentaa hiilen kiertokulun yksityiskohtia, mutta mikä oli uutisen tarkoitus? Toivottavasti otsikoinnissa kysymys oli vain huolimattomuudesta eikä tarkoituksellisesta pyrkimyksestä luoda mielikuvaa siitä, että metsät eivät olekaan niin tärkeitä ilmastonmuutoksen torjunnassa ja että niitä voidaankin siis huoleti hävittää entistä nopeammin.