Useat tahot ovat pyytäneet Ville Niinistöä asettumaan ehdolle vihreiden uudeksi puheenjohtajaksi. Tänään kotikaupungissaan (yhdessä niistä kolmesta) Turussa Ville kertoi, että pitkään harkittuaan ei asetu ehdolle. Hän katsoo, että kahden pienen lapsen isänä hänellä ei ole aikaa enää uusille tehtäville nykyisten lisäksi. Todella hieno päätös, jota myös vihreiden koolla ollut vihreiden valtuuskunta ja kokousyleisö tuntui arvostavan. Ville sai huomattavasti raikuvammat suosionosoitukset kuin häntä ennen puhuneet nykyinen puheenjohtaja, ministeri Tarja Cronberg ja eduskuntaryhmän puheenjohtaja, toistaiseksi ainoa puheenjohtajaehdokas Anni Sinnemäki. Ja kaikki puhuivat hienosti. Puheita voi käydä kurkistamassa tuoreeltaan vihreiden sivuilla.

Tuolla päätöksellään Ville nosti taas hiukan arvostustaan minun silmissäni. Mutta, mutta... kovasti hän painotti puheessaan myös hallitusyhteistyön sujuvuuden ja ristiriidattomuuden merkitystä. Toimivana mallina hän näki vain sen, että vihreiden uudesta puheenjohtajasta tulee myös ministeri. Tästä olen Villen kanssa eri mieltä. Samoin hallitusyhteistyön sujuvuuden tärkeydestä. Huonossa hallituksessa on voitava olla eri mieltä, niin hallituksen sisällä kuin hallituspuolueen eduskuntaryhmässäkin. Kaikki ei saa olla myytävänä.