Espoon kaavoitusjohtaja Olavi Louko on moittinut kaupunkisuunnittelulautakuntaa tehottomaksi, kun Histan aluetta on suunniteltu jo kymmenkunta vuotta, mutta luonnostakaan ei ole vielä nähtävillä. Näin kertoi päivän Hesari YLEn uutisten kertoneen eilen. Oletetaan, että tämä kuulopuhe pitää paikkansa. Minulla on omakohtaista kokemustakin politiikan hitaudesta.

Ajelin Jyväskylässä Jyväsjärven ympäri jo alle metrin mittaisena, pienellä polkupyörällä. Muistan vieläkin elävästi tuon seikkailuni, jolle olin lähtenyt lupia kyselemättä, tuskin olisin lupaa edes saanut niin pitkään matkaan. Ajattelin, että järven ympäri on helppo ajella eksymättä, mutta eihän siellä järven takana Kuokkalassa koko järveä näkynyt kuin silloin tällöin kaukana peltojen takana. Onneksi siellä kulki vain yksi isompi tie. Äijälänsalmen sillan jälkeen oli sitten jo miettimistä risteyksissä ja järvi katosi kokonaan näkyvistä Halssilan mäkiin noustessa. Nälkä alkoi vaivata, taisi väsyttääkin.

Useita vuosia myöhemmin, joskus 1970-luvulla luin sitten Keskisyöpäläisestä, että Jyväsjärven rantaan tehdään pyörätie. Muistelin pyörämatkaani ja ajattelin, että muutaman vuoden päästä siellä on jo paljon mukavampi ajella. En tiennyt silloin vielä mitään politiikan ajanlaskusta. Viime syksynä tuo pyörätie tuli valmiiksi.

Pyörätiet ovat tietysti aina listan viimeisiä. Jyväsjärvenkin tuntumaan ehti tällä välillä tulla moottoritie järven pohjoispuolelle, suuri lähiö eteläpuolelle, nelikaistainen silta keskustasta Kuokkalaan, uusi yliopistoalue järven länsipään molemmille puolille kävelysiltoineen, Nokia vanhalle kaatopaikalle, kaukolämpövoimala järven itäpäähän, uusi autotiesilta Äijälänsalmeen, Lutakon ja Kivääritehtaan asuinalueet entisille tehdasalueille... heti tämän jälkeen tehtiinkin jo rannan pyörätien viimeinen pätkä. Toki sitä oli pätkittäin rakenneltu usealla vuosikymmenellä. Se on varmaan hirveän kallista rakentamista, kun noin kesti.

Kuntalaisen näkökulmasta politiikka toimii aina monessa suhteessa liian hitaasti. Hyvät asiat toteutuvat usein vasta seuraavalle sukupolvelle. Tässä on kuitenkin suuri vaara, että odotellessa ehtii syntyä kokonaisia syrjäytyneiden sukupolvia. 1990-luvun laman jälkeen politiikassa on jätetty lapset ja nuoriso suurelta osin heitteille. Nyt ovat heitteille jäämässä vanhuksetkin, kun ikäluokat kasvavat ja tarvittaisiin lisää resursseja. Politiikan oikeistolaistumisen myötä tuntuu ajoittain siltä, että kaikki muutkin jätetään oman onnensa nojaan. Odotetaan markkinoiden hoitavan asiat.