Kuten tauosta näkyy, on laidunkausi alkanut. Kävin kesäasunnolla aloittelemassa rikkaruohojen kasvattamista, toukokuun lopulla kitken ne pois ja kylvän tilalle hyötykasvien siemenet. Ja sitten vain odottelemaan satoa...
Turusta lähtiessäni näytti vielä tällaiselta:
Lonttinen 23.4.2008
Konnevedellä pari päivää myöhemmin maisema näytti tältä:
Kesä lähestyy pohjoisesta! Riihipellon eteläreuna on vielä lumen alla. Pelloilla loikkineet jänikset olivat kokonaan valkoisia, mutta eivät tällä kertaa asettuneet kuvattaviksi. Jänisherra sai tassusta korvilleen yrittäessään liian läheistä kontaktia puputytön kanssa. Järvi oli vielä kokonaan jäässä, mutta kävälemään en tuonne menisi:
Laulujoutsenet kaartelivat päivittäin katsastamassa jäätilannetta, mutta viettivät suuren osan ajastaan vetisillä pelloilla:
Lämpimimmässä paikassa aurinkoisella rinteellä voi jo nähdä aavistuksen keväästä:
Myyrät ovat viettäneet mukavan talven pellolla ja jäljistä päätellen niitä on nyt taas paljon. Kolme hehtaaria peltoa on tämän näköistä:
Paristakymmenestä omenapuusta ei ole ilmeisesti enää jäljellä yhtään. Annetaanpa pöllöille vähän helpotusta myyräjahtiin:
Tämä homma näyttää päästävän kovasti hiilidioksidia ilmaan, mutta operaation tarkoitus on lannistaa hillitöntä heinänkasvua, jotta puuntaimet saavat paremman mahdollisuuden. Pitemmän päälle hiiltä on tarkoitus sitoa koristepuihin ja pensaisiin, jotka saavat olla paikallaan niin kauan kuin suinkin pysyvät. Pihapiirin lehtopöllöparillekin koittivat herkkuhetket, kun heinän alla piilottelemaan tottuneet myyrät joutuivat paljaan taivaan alle.
Vanhaan postilaatikkoon oli viime kesänä asettunut taloksi mauriaisia, joita lapsuudessani nimitettiin sokerimuurahaisiksi. Siis niitä pieniä mustia ja mukavia, jotka eivät pure. Pesäaineena ne käyttivät jotain vaaleanpunaista biomateriaalia, joka vielä talven jälkeenkin on hyvässä kunnossa hylätyssä laatikossa:
Matka jatkui Jyväskylään, jossa seurasin vappuaaton kaupunkiluontoa. Mikä kummajainen se tuo on:
Pihaorava ihmetteli pikkuruista sinitiaista, jolla ei ollut aikomustakaan väistyä yhteiseltä ruokapaikalta.
Samaan aikaan parin metrin päästä kuului outoa tuhinaa:
Siilipariskuntahan siinä suunnitteli pikkusiilejä. Vappuaamuna olin jo matkalla kohti Kaakkois-Viroa, siitä myöhemmin lisää.
maanantai, 5. toukokuu 2008
Kommentit