Venäjästä lupasin kirjoittaa jo jokin aika sitten, mutta aina on tullut eteen jotain ajankohtaisempaa - tai helpompaa. Venäjä on vaikea aihe, vaikka olen seurannut sitä jo pitempään. Kuten aikaisemmin mainitsin, kävin Neuvostoliitossa yhden kerran vuonna 1979 ja totesin, että olin eri mieltä sen kanssa sosialismin tulkinnasta. Siellä oli kaunis teoria pilattu huonolla käytännöllä. Sen jälkeen seurasin Neuvostoliiton kehitystä sivusta, paikalla käymättä. Vuonna 1990 kirjoitin eräässä julkaisussa, että Neuvostoliittoa ei pian enää ole. Ja niinhän siinä sitten kävi.

1264308.jpg
Nižni Novgorodissa (entinen Gorki) on aina ollut runsaasti toisinajattelijoita. Neuvostoaikana heidät karkotettiin, nykyisin he tulevat itse tänne Tampereen ystävyyskaupunkiin, Volga- ja Okajokien yhtymäkohtaan. Kuva: Keijo Luoto 10.8.2007


Nyt minusta on alkanut näyttää, että Putin on aloittamassa nykyisellä Venäjällä samanlaisen kehityksen, joka johti Neuvostoliiton hajoamiseen. Kuten viimeksikään, kysymys ei ole ensisijassa yhteiskunnallisesta järjestelmästä, vaan tavasta, jolla monikansallista suurvaltaa hallitaan. Ihmisten ja kansojen vapaudesta, todellisesta tai koetusta.


Neuvostoliitosta kehittyi imperialistinen suurvalta, jonka keskus imi elinvoimansa reuna-alueilta. Hajoaminen alkoi reunoilta ja johti reuna-alueiden itsenäistymiseen. Nyt Venäjällä on uudet rajat ja uudet reuna-alueet, mutta sama kehitys on jälleen nähtävissä. Federaation vauraus keskittyy suuriin venäläisiin kaupunkeihin ja reuna-alueilla menee jatkuvasti huonommin, ehkä huonommin kuin koskaan niiden historiassa.

Tšetšeniassa Venäjä on osoittanut käyttävänsä todella kovia otteita säilyttääkseen valtansa irtautumaan pyrkivällä alueella. Koviin otteisiin ja likaiseen peliin viittaa myös duuman vaalien jälkiselvittely, jossa hallitus ilmoittaa Ingušian tasavallassa äänestysprosentin olleen yli 98, mutta samaan aikaan yli puolet äänioikeutetuista vakuuttaa, ettei ole lainkaan äänestänyt.

1261892.jpg
Joškar-Ola, Marin tasavallan pääkaupunki kasvaa nopeasti. Suurin osa uusista asukkaista on venäläisiä. Kuva: Keijo Luoto 15.7.2005

Marin tasavallassa marilaiset ovat joutuneet jo vuosien ajan kärsimään venäläistämispolitiikasta ja monet marilaisaktiivit ovat joutuneet vainotuiksi ja pahoinpidellyiksi ainoastaan sen vuoksi, että he vaativat oikeutta käyttää omaa kieltään ja säilyttää oma marilainen kulttuurinsa tasavallassa. Marilaisiin kohdistunut sorto tuntuu käsittämättömältä, kun kukaan ei ole esittänyt Marin tasavallan irtautumista Venäjästä. Venäjä on myös evännyt viisumin monilta ulkomaalaisilta, jotka ovat olleet tai joiden on väitetty olleen tekemisissä marilaisten tai muiden suomalais-ugrilaisten aktivistien kanssa. Marin tasavallan väkiluku on noin 728 000, josta marilaisia on noin 43% ja venäläisiä noin 47%.

1261895.jpg
Kosmodemjansk, vuorimarilainen pikkukaupunki Volgan etelärannalla. Volga on tällä alueella padottu kymmenien kilometrien mittaiseksi Tšeboksaryn tekojärveksi. Kuva: Keijo Luoto 12.8.2007

Osaksi marilaisten ongelmat ovat seurausta Neuvostoliiton hajoamisen jälkeisestä nopeasta yhteiskunnan muuttumisesta. Maaseutu on jäänyt oman onnensa nojaan ja työpaikat maalta ovat kadonneet keskitetysti johdetun maatalouden romahdettua. Myös teollisuus on vähentynyt eikä uusia työpaikkoja ole syntynyt, kun usein tuotantovälineiden omistussuhteetkin ovat jääneet hämäriksi tai uudet omistajat ovat siirtäneet tuotannon muualle. Ihmiset ovat joutuneet muuttamaan kaupunkeihin, jolloin maaseudun koulut lopetetaan oppilaiden vähenemisen vuoksi. Kyläkouluissa opetettiin vielä marin kielellä, mutta kaupunkikouluissa käytetään vain venäjää.

Marin tasavallalla on vauras naapuri,  Tšuvassian tasavalta. Tšuvassit puhuvat turkin sukuista kieltä, mutta ovat kristittyjä toisin kuin useimmat kielisukulaisensa. Kaksi kolmasosaa tasavallan noin 1.3 miljoonasta asukkaasta on tšuvasseja, loppu kolmannes lähes kokonaan venäläisiä. Oma kieli ja kulttuuri ovat elinvoimaisia eivätkä tšuvassit tunne venäläisten tai Venäjän hallinnon sortavan heitä millään tavalla. Tšuvassiopas kertoi, että he ovat pieni kansa, joka on aina ymmärtänyt, että he tulevat paljon paremmin toimeen suuren valtion yhteydessä kuin tulisivat yksinään. Näin he ovat aina tulleet hyvin toimeen venäläisten kanssa.

1261904.jpg
Tšuvassian pääkaupungin Tšeboksaryn (tšuvassiksi Šupaškar) satama Volgan varrella. Kuva: Keijo Luoto 12.8.2007

Useimmat Venäjän pienet kansat voisivat elää tyytyväisinä tšuvassien tapaan federaation osana, jos ne kokisivat olevansa tasa-arvoisia suhteessaan keskushallintoon. Realistisesti ottaen niillä ei globaalistuvassa maailmassa juuri muita vaihtoehtoja selviytymiseen edes ole. Omavaraisuuteen ja itsenäisyyteen niiden luonnovarat eivät useinkaan riitä ja monet pienet kansat ovat levittäytyneet hyvin laajoille alueille. Venäjälle tai venäläisille ei näistä vähemmistöistä ole mitään todellista uhkaa federaation sisällä sen enempää kuin siitäkään, että joku kansa todellakin itsenäistyisi ja irtautuisi Venäjästä.

Suuri uhka koko Venäjän tulevaisuudelle muodostuu kuitenkin nykyisestä väkivaltaisesta ja mielivaltaisesta alistamispolitiikasta, jota venäläiset harjoittavat monilla federaation alueilla, joissa muut kansat ovat paikallisesti enemmistönä. Tällä tavalla ei luoda yhtenäistä suurvaltaa, vaan hajotetaan sekin, mitä Neuvostoliitosta jäi perinnöksi nykyiselle Venäjälle. Jos joku Venäjän hajottaa, niin sen tekevät venäläiset, mahdolliseti Putinin johdolla.

1261912.jpg
Maisema Tšeboksaryn tekojärvelle (Volgalle) tšeboksarylaisen kerrostalon parvekkeelta 13. kerroksesta. Kuva: Keijo Luoto 14.7.2005