Turun luonnonsuojeluyhdistys piti jälleen viime viikolla perinteiset Juhannuskukkulatalkoonsa hoitaen pusikoituvaa ketoa. Kedon hoidon ohessa keräsimme alueelta pari jätesäkillistä roskia. Suuri määrä lasinsiruja jäi maastoon, koska niitä on syksyllä huomattavan vaikea kerätä.
Kukkula odottaa valtaajiaan. Alueelta poistettiin muun muassa happomarjapensasta ja valtoimenaan leviäviä saarnen taimia. Näin tulee tilaa esimerkiksi harvinaiselle kalliotuhkapensaalle ja monille ketokasveille.
Niittämällä heinä vuosittain vähennetään alueelta ravinteita, mikä myös auttaa ketokasveja.
Happomarjat saavat kyytiä.
Roskaa on kertynyt eniten ammattioppilaitoksen pihan viereen. Uskoisin, että opetussuunnitelmienkin puitteissa olisi mahdollista järjestää joskus opiskelijoille vaikka ulkoilupäivä omien sikailujensa siivoamiseksi kaupungin puistoalueelta.
Juhannuskukkulan kedot ovat aivan Köydenpunojankadun varrella, hyvin näkyvällä paikalla. Rautatieasemalta tulee kävelysilta aivan kukkulan juurelle, joten kukkulalle on helppo ohjata vaikka turisti katsomaan näkymiä yhdeltä kaupungin parhaista näköalapaikoista.
Kukkulan päälle kalliolle sopisi hyvin pieni näköalakahvio,
jollaista Turussa ei vielä ole ollenkaan. Portaat voisi rakentaa alueen eteläreunaan ja niiden raaka-aineena voisi käyttää vaikka kivilouhetta, jota on kipattu rinteeseen joskus
viereisiä kerrostaloja rakennettaessa, turkulaiseen tapaan sen kummemmin maisemoimatta.
Työmaa oli paikoitellen piikikästä.
Heinät kasaan.
Pensaille kyytiä. Vaahterakin näyttää pyrkivän leviämään kedolla.
Kedon avoimena pitämisellä pyritään suojelemaan muun muassa käärmeenpistonyrtin kasvupaikkaa, joka on yksi harvoista mantereella esiintyvistä. Juhannuskukkula on Turun kasvupaikoista paras, muutamalla muulla paikalla kasvia on vain joitakin yksilöitä. Saariston kallioilla tämä kuivuutta sietävä laji on monin paikoin yleinen.
Kaupungin panos talkoisiin oli lava, johon risut ja heinä koottiin. Kun 12 talkoolaista oli töissä kolme tuntia, kaupunki sai tässä ilmaiseksi yhden ihmisen viikon työpanoksen. Vastaaville talkoille olisi hyviä kohteita monin paikoin Turkua ja jotkut asukasyhdistykset niitä jo järjestävätkin. Pienellä aktiivisuudella kaupunki saisi helposti lisää talkoolaisia erilaisista yhdistyksistä hoitamaan yhteisten alueidemme viihtyisyyttä, käytännössä ilmaiseksi.
Alueella on myös entinen yksityinen kaatopaikka, aivan Koydenpunojankadun varrella, josta löytyy kaikenlaista asumisessa syntynyttä jätettä enemmän tai vähemmän jo humukseen hautautuneena. Tämän kohdan kaupunki maanomistajana voisi ihan lakiinkin perustuen käydä siivoamassa omana työnään. Näitä pieniä kaatiksiahan ovat metsät ja pientareet pullollaan, sillä aikoinaan niitä tai vapaasti tehdä omalle maalleen. Omin luvin niitä on tehty myös kaupungin maalle ja tämä käytäntöhän jatkuu edelleen. Erityisesti puutarhajätettä kipataan joka vuosi runsaasti omien tonttien ulkopuolelle, jossa nokkoset sitten kukoistavat ylimääräisten ravinteiden turvin.
lauantai, 20. syyskuu 2008
Kommentit