No niin, varovasti lähden lähestymään paikallispolitiikkaa tästä ihan kotinurkiltani. Syksyllä valmistui kävelytie Aurajoen rantaan Tuomiokirkkosillalta Rautatiesillalle ja edelleen rantatörmän yläpuolella Koroistenniemelle saakka. Ennen rakentamisen aloittamista muistan kuulleeni puhuttavan kevyestä polusta, joka kuitenkin toteutetaan esteettömänä. Poliitikkojen puheiksi osoittautui sekä keveys että esteettömyys.

1194066.jpgEsteettömyys toimii välillä Yliopistonkatu-Rautatiesilta, ei misssään muualla. Jos lähtee Tuomiokirkkosillan luota, joutuu nousemaan raput, jotta pääsisi jatkamaan. tai laskeutumaan, jos haluaa Yliopistonkadun päästä Tuomiokirkkosillalle päin. Tässä olen kerran nähnyt, kun mummo taiteili rappuja ja avustaja hurjasteli rollaattorilla nurmikkoa alas. Avustajan meno näytti vaaralliselta, mummo selvisi raput. Mutta entäpä jso mummo olisi ollut yksin? Tuomaansillan kohdalta ei ilman rappuja pääse rantaraitille lainkaan. Tilaa loivalle luiskalle olisi ollut riittävästi Lonttisten puolella.
Rantaraitilta Tuomaansillalle nouseminen on lähes esteetöntä, vain kahdet portaat. Kuva: Keijo Luoto 25.9.2007


Kevyeksi en polkua sanoisi. Yliopistonkadun ja Tuomaansillan väli on toteutettu kokonaan puisena laiturirakenteena, joka varmaan jyrkän täytemaan takia on ollut ainoa ratkaisu. Mutta monin paikoin sen tekemiseksi jouduttiin kaatamaan suuria ja kauniita puita ja repimään jyrkkä rinne paljaaksi. Samalla ovat päivänvaloon nousseet uusien kerrostalojen rakentamisen yhteydessä tehdyt jätelain rikkomukset, kun rantaan kipatut rakennusjätteet ovat tulleet näkösälle. Käytäntö on Turussa tietysti aivan normaalia, mutta muualta muuttaneen silmissä se näyttä rumalta. Minusta tien olisi pahimmissa paikoissa voinut vetää hiukan ulompaa, veden päällekin, kun joka tapauksessa se piti rakentaa paalujen päälle. Näin olisi säästytty rinteen kovalta käsittelyltä.

1194133.jpgTuomaansillan ja Rautatiesillan välissä oli ennen kävelytien rakentamista Turun kaunein vaahteralehto. Tällä välillä "kevyen polun" rakentaminen on paikoitellen merkinnyt yli viisi metriä leveää maapohjan poistoa ja korvaamista tien perustuksilla ja harmaalla graniittimurskeella. Monet suurimmista puista kaadettiin tien reitiltä. Tällä välillä voidaan ihailla kaupungin asutus- ja teollisuushistoriaa vuosikymmenten ajalta. Ylärinteen tuoreiden rakennusjätteiden lisäksi rannempaa löytyy kerrostaloja ennen paikalla olleiden puutalojen asumiseen ja veneilyyn liittyvää esineistöä. Vesirajassa taitaa matalan veden aikaan näkyä ihan aito Wikström. Rautatiesiltaa kohti noustaessa on paikalla joskus harjoitetun metalliteollisuuden jäljiltä jäänyt kuona kauniisti levitetty ja tasattu rinteeseen.

Parhaillaan suunnitellaan vastaavaa polkua toisellekin puolelle jokea. Minulla on yksi toivomus: jättäkää ranta rauhaan Jokikadun varrelta. Siihen on ajan mittaan tulossa todella hieno vaahterametsikkö. Sen osalta riittää, että metsikössä hiukan siivotaan pusikkoa, niin siellä voivat halukkaat mukavasti kulkea omia polkujaan. Jokikatuhan on jo nyt suurimmaksi osaksi kävelykatu ja vielä esteetönkin ihan nykyisellään. Jos vielä ne lähistön omakotiasujat voisivat tälläkin alueella noudattaa lakia eivätkä kuljettaisi puutarhajätteitään sinne jokirantaan. Se on ihan oikeasti lailla kiellettyä ja siitä voi saada rangaistuksen. Eihän puutarhasta edes synny jätettä, vaan arvokasta raaka-ainetta. Sen kaiken voi kompostoida ja siitä tulee hienoa kukkamultaa. Sinne rantapenkkaan se tuottaa vain liikaa ravinteita ja tiheän nokkospusikon. Liiat ravinteet menevät jokeen ja sitä kautta mereen, jossa ne kasvattavat sinilevää, sinne uimarannoille ja mökkilaiturien viereen.
1194134.jpg
Säästäkää edes tämä! Kuva: Keijo Luoto 20.2.2006