Lähdetäänpä taas liikkeelle Tuomaansillan pielestä, tässä vaiheessa melkein suoraan pohjoiseen:
Uudella kävelytiellä ei ole talvikunnossapitoa, kuten ei monella muullakaan paikalla Turussa. Moni turkulainenkin päätyy talvella rapakuntoon, josta sitten kesällä pikaisesti yrittää elpyä, vuosi vuodelta huonommalla menestyksellä.
Rautatiesillan alittamisen jälkeen ohitetaan muutama elämää nähnyt rakennus jokivarren tuntumassa, sen jälkeen alkaa lähes luonnontilainen joenranta:
Aurajoen uoma kulkee syvällä savimaassa, joka jatkuvasti luovuttaa maa-ainesta jokeen. Joki vie saven merelle satama-altaaseen ja laivaväylälle, josta se on ajoittain ruopattava takaisin maalle (tai meren syvänteisiin). Mukana nousee laivojen ja veneiden pohjamaalien myrkkyjä, joiden ansiosta ruopattava maa-aines on paikoin ongelmajätettä. Joen länsirannalla on tällä kohdalla leveä matalikko, jonka osmankäämit ovat vallanneet.
Rantatörmän yläosassa on muutaman hehtaarin puistoalue, joka vielä muutama vuosi sitten oli rehuviljelyssä. Toijalanradan takana näkyy vanha Barkerin kutomo. Sen edessä voidaan nähdä modernia laatikkoarkkitehtuuria, joka toivottavasti katoaa maisemasta, kun alue saa uuden ilmeen muuttuessaan asuinalueeksi. Vanha tehdasrakennus säilytetään. Tehdasrakennuksen päädyssä näkyy nykymaun ja -vaatimusten mukainen portaikko.
Laatikkoarkkitehtuuria edustaa myös joen toisella rannalla oleva ylioppilaskylän vanha alue, mutta säästän teidät nyt siltä. Rakenteilla oleva uusin osa on jo huomattavasti paremmalla mielikuvituksella suunniteltu, mutta voimakkaan vastavalon vuoksi en kuvannut sitä tällä kertaa.
Koroisissa joki tekee mutkan kohti koillista. Vasemmalla Koroistenniemi, johon Suomen piispanistuin siirtyi vuonna 1229 Nousiaisista. Sittemmin piispanistuin siirtyi alemmas jokivarteen johon rakennettiin nykyinen Turun tuomiokirkko. Vasemmalta laskee Aurajokeen Vähäjoki, joka latvaosillaan tunnetaan Paattistenjokena. Ja taas: Koroinen, Nousiainen, Paattinen, jotka kaikki taipuvat vain monikossa. Outoa tämä kieli näillä kulmilla.
Juuri nyt Vähäjoki ei ole kovinkaan vähäinen. Useimmiten tämän kosken kohdalta voi kävellä kiviä pitkin joen yli kuivin jaloin:
Tässä vielä näkymä koskelle ylhäältä päin. Vasemmassa ylänurkassa näkyy entinen Kaarinan kirkko, joka nykyään tunnetaan Pyhän Katariinan kirkkona. Nykyinen Kaarinan kaupunkihan on parhaina päivinään ulottunut aivan tähän Turun keskustan tuntumaan ja paikka, jolta kuva on otettu, on ollut osa Maarian kuntaa, joka on liitetty Turkuun vuonna 1944 ja loputkin Maariasta vuonna 1967. Maariaan kuului myös Hirvensalon saari. Tulevia kuntaliitoksia suunniteltaessa voisikin harkita uuden suurkunnan nimeksi Turun sijasta Kaarinaa (St. Karins) tai Maariaa (St. Marie), tai vaikka paremmin nykyistä ilmastoa vastaavaa Räntämäkeä, jolla nimellä Maarian aluetta kutsuttiin ennen kunnan perustamista vuonna 1868.
Vähäjoen yli rakennettiin viime vuonna silta, joten nyt Koroistenniemelle pääsee kuivin jaloin koska tahansa. Sinne!
Turussa voi asua vaikka niityn reunassa kosken rannalla:
Niemennokasta avautuu näköala Turkuun, rautatiesillalla menossa juna Helsinkiin.
Jatketaan matkaa Catilluksentietä pitkin Koroisiin. Catillus (Kettil) toimi Suomen piispana vuosina 1266–1286 ja hänet on haudattu Koroisten piispankirkkoon, jonka raunioita Koroistenniemeltä vielä löytyy. Hänen aikanaan perustettiin tuomiokapituli Räntämäelle vuonna 1276. Kyllä Räntämäki puolustaisi paikkaansa tulevan Suur-Turun nimenä ;-)
Viime syksyn aikana Koroistenniemen komeaan kuusiaitaan ilmestyi aukko:
Suoraan Catilluksentien jatkeeksi alettiin rakentaa kävelytietä Halisiin. Tie ei ole vielä valmis, mutta ahkerassa käytössä se jo on.
Uusi kävelytie halkaisee peltomaiseman, jonka reunassa jokitörmällä laiduntavat kesällä lampaat. Samasta kohdasta vasemmalle katsoen jää Koroisten voimalaitos, joka on jo vilahtanut muutamassa kuvassa:
Vanha voimalaitos on kaunis verrattuna nykyisiin vastaaviin. Vain uusi savupiippu pilaa kokonaisuuden. Kesäisin voimalaitos jää lähes kokonaan poppelien varjoon. Matka jatkuu joen tuntumassa ja pienten purojen kaivamien kurujen kohdalla näkymät ovat lähes talvisia:
Kävelytie kiertää kaksi tällaista kurua ja niiden väliin jäävän saarekkeen. Kurujen pohjalla virtaa vesi ympäri vuoden, puro saa nykyisin alkunsa pellon salaojista. Lähestymme Halisia, joka on varsin kauniisti rakennettu uusi asuinalue, mutta miksi ihmeessä kauppakeskuksista pitää aina tehdä niin rumia:
Tässä näkymä Halisten asuintaloihin Gregorius IX:n tien varrella. Vasemmalla nykyisin asutuksen keskelle jäänyt Orikedon jätteenpolttolaitos, jonka toimilupa on umpeutumassa. Laitos haluaisi jatkaa samalla tontilla, entistä suurempana. Veikkaan, että ei tule onnistumaan ja hyvä niin.
Seuraavat kuvat on otettu Halisten jalankulkusillalta vesilaitoksen patoa kohti. Kuvat kannattaa mielikuvituksessaan asettaa rinnatusten, niin pato hahmottuu kokonaisuudessaan. Vasemmassa reunassa ovat kalaportaat:
Vielä lopuksi silmäys kalastajien suosimaan Halistenkoskeen:
Kosken yläpuolelle jäävät maantiesilta ja kävelysilta, joista kumpikaan ei ole erityisen kaunis, joten maisema on kuvaksi rajattuna huomattavasti kauniimpi kuin luonnossa. Tästä jatkamme matkaa ylävirtaan joskus toiste.
Kommentit