Olen nyt viettänyt puoli vuorokautta torilla ihmisiä tavaten. Juttusilla on käynyt monenlaisia ihmisiä, joiden kysymykset ja kannanotot ovat herättäneet kovasti ajatuksia. Yksi ryhmä ovat ärhäkät kriitikot, jotka vaativat minut tilille kaikkien tähän asti vaikuttaneiden turkulaispoliitikkojen - tai Suomen hallituksen - teoista. Lievemmässä versiossa minua vaaditaan vastuuseen vain vihreiden turkulaispoliitikkojen tai vihreiden ministerien teoista. Valitettavasti en kuitenkaan koe olevani yhtään kriitikoita enempää vastuussa noiden ryhmien teoista. En ole koskaan ennen edes pyrkinyt Turun valtuustoon. Olen aina ajatellut, että niin kauan kuin joku muu hoitaa politiikan riittävän hyvin, minun ei tarvitse siihen osallistua. Se, että olen ryhtynyt ehdokkaaksi, tarkoittaa siis sitä, että olen hyvinkin samaa mieltä noiden kriitikoiden kanssa. Asioihin on saatava muutos. Jos äänestäjät eivät tällä kertaa äänestäisi valtuustoihin yhtään nykyisistä tai entisistä valtuutetuista, voisi olla toiveita saadakin muutoksia aikaan. Äänestä siis ensikertalaista. Meitä on kaikilla listoilla.

Toinen huomiotani kiinnittänyt ryhmä ovat asiantuntijat. He ovat ihmisiä, jotka  tulevat ehdokkaan juttusille, kaivavat muistilehtiön taskustaan ja alkavat esittää todella visaisia kysymyksiä jostakin heille läheisestä asiasta, johon he kenties ovat paneutuneet vuosikymmenien ajan. Monissa asioissa vuodenkin paneutuminen antaa niin hyvät tiedot, että keskivertoehdokkaalla ei ole siihen mitään lisättävää. Usein näillä asiantuntijoilla on erittäin hyviä ehdotuksia, joita lämpimästi kannatan ja joita uskon jopa useimpien nykyisten valtuutettujenkin kannattavan. Kysymys onkin vain siitä, että ei ole rahaa kaikkien hyvien asioiden toteuttamiseen. Politiikka on valintojen tekemistä. Joskus on kysymys siitäkin, että valtuustossa ei kukaan tunne juuri sitä asiaa. Mutta kuka tahansa voi tehdä valtuustolle kansalaisaloitteen, jonka pohjalta asia lähtisivät etenemään.

Kolmas huomattava ryhmä ovat äänestyskriittiset. Useimmat heistä vain kiirehtivät ohi todeten mennessään, etteivät aio äänestää / eivät koskaan äänestä / eivät enää äänestä. Tänään oli torille oman pöytänsä pystyttänyt joukko nuoria, jotka edustivat antivaalikomiteaa. Heidän sanomansa oli tiivistetty otsikkoon "Teidän politiikkane on vitun tylsää". Esitteensä mukaan he vaativat, että politiikasta on tehtävä hauskaa. Esimerkkinä hauskasta politiikasta he kertovat sen, että mennään porukalla keräämään yrityksten ruokaloista ylijäämäruokaa ja jaetaan se köyhille. Toriparkki kyllä taitaisi jäädä vastustamatta noilla keinoilla. Mutta nämä nuoret sentään yrittävät järjestää oman elämänsä asiat itse. Tämän paperilla jaetun kannanoton löytää netistäkin ryhmän blogisivuilta. Huomattavasti huolestuneempi olen kuitenkin keski-ikäisistä hyvän koulutuksen saaneista ihmisistä, jotka vain eivät halua ottaa osaa yhteisten asioiden hoitamiseen millään tavalla. He ovat joko kaiken toivonsa menettäneitä tai sitten vain yksinkertaisesti haluavat kaiken valmiina eteensä tekemättä sen eteen itse mitään. Kumpikaan vaihtoehto ei vaikuta kovin hyvältä lähtökohdalta yhteiskunnan rakentamiseen.

1987732.jpg
Vihreiden kansanedustajien Janina Anderssonin ja Anni Sinnemäen mielestä politiikka on hauskaa. Anni vieraili maanantaina Turussa ja jakoi torilla ja kävelykadulla Turun vihreiden esitteitä. Janina ei ole ehdokkaana kuntavaaleissa, koska katsoo kansanedustajan tehtävissä olevan tarpeeksi tekemistä yhdelle ihmiselle. Nostan pipoani, moni kansanedustaja ei tätä uskalla sanoa. Itse arvostan eniten juuri kansanedustajia, jotka keskittyvät vaativaan työhönsä koko tarmollaan.