Vihreiden puoluekokouksen oheisohjelmaksi mikkeliläiset olivat valinneet sunnuntaisen aamukävelyn Emolaan, kokouspaikan läheiseen puutalokaupunginosaan. Tästä vinkistä päättelin, että Emolassa kannattanee käydä ja meninkin sinne jo lauantai-iltana ja uudelleen sunnuntaiaamuna, mutta jo reilusti ennen virallista kävelyä, jotta turistit eivät pääse pilaamaan paikallistunnelmaa. Paikka oli niin hieno, että tässä on runsaasti kuvia. Suoraan sanottuna se taisi olla vielä hienompi kuin kotinurkkani Turun Raunistula. Tai ainakin siellä oli paljon hiljaisempaa.
Tässä näkymä keskeltä Emolaa lauantai-iltana auringon jo laskettua ja pilvien enteillessä pian alkavaa sadetta. Kuvassa näkyy Naisvuoren näkötorni ja kun aurinko laski kuvassa oikealle, päättelin Emolan olevan Naisvuorelta pohjoiseen.
Tässäkin vielä iltaotos, näyte alueen monimuotoisesta puutaloarkkitehtuurista.
Lisää puutalojen helmiä aamun optimaalisessa valaistuksessa, pienessä tihkusateessa sateenvarjon alta kuvattuna.
Edelleen uusi versio samasta perusmallista.
Tässä talo piharakennuksineen on sijoitettu sisemmälle tontilla. Huomaa ikkunat.
Tällainen malli, vasemmalla pilkistää esimerkki uudemmasta rakennuskannasta.
Näkymä korttelin sisälle ja vähän seuraavaankin.
Hiukan pienempää mallia, olettettavasi myöhemmin laajennettuna.
Tässä vanhojen talomallien monimuotoisuutta.
Kaksi muunnelmaa suorakulmasta.
Emolan kadut eivät ole suorakulmaisia.
Keskeltä Emolaa löytyy puustoinen mäki. Jos jo tässä vaiheessa on alkanut tehdä mielesi käydä Emolassa, niin merkitsin sen sinulle karttaan ja pistin keskelle juuri tämän paikan.
Koulu on Emolan laidalla, koulun pihan takana hautausmaa. Ei pääse koululaisilta unohtumaan elämän realiteetit.
Koulun vieressä taitavat olla Emolan pienimmät talot. Katu on tietysti Koulukatu.
Vielä tällainen yleisnäkymä. Tonttien väleihin jää rakentamatontakin maata.
Emolan reunaa, oikealla Likolampi. Tähän loppuu Päämajankatu.
Tässä näkymä Likolammelle. Koko lampi on asutuksen ympäröimä, vaikkei sitä sateisesta kuvasta huomaakaan.
Poistuin Emolasta Likolammen taakse, jossa muutamaan perimmäiseen taloon vie viihtyisä pikkkutie rannan tuntumassa. Tien vieressä on jyrkkä rinne (kuvassa selkäni takana), jonka päällä olevista taloista on näköala lammelle.
Likolammen eteläpäässä on pieni puisto, jonka ympäristön talot edustavat uudempaa rakennuskantaa, mutta jostain syystä väliin on jäänyt vanhoja puutalojakin.
Päämajankatua reunustavat eri ikäiset pienet kerrostalot. Tässä näkymä etelään...
... ja tässä pohjoiseen, kohti Emolaa. Pahoin pelkään, että tässä on ollut aikaisemmin enemmänkin tuon säästyneen puutalon kaltaisia taloja, jotka nyt on korvattu näillä lasi- ja betonilaatikoilla. Seuraava kuva on tuon puutalon vierestä oikealle lähtevän Pirttiniemenkadun suuntaan.
Pirttiniemenkatua, keskusta edessä päin. Eri aikakausien ihanteet ovat päässeet Mikkelissäkin jättämään jälkensä vanhaan keskustaan. Aivan ydinkeskustasta löytyy myös vanhoja, kauniita kivitaloja. Enpä laita tähän enää yhtään kuvaa, mutta kannattaa käydä Mikkelin torilla. Sehän on se paikka, jossa hämäläisten ja karjalaisten kerrotaan kauan sitten kohdanneen eräretkillään ja tuloksena syntyivät savolaiset.
tiistai, 20. toukokuu 2008
Kommentit