Hiljattain mainitsin YLE Radio 1:n tiedeohjelma Radiaattorin ja sen innostuneen avaruustoimittaja Jari Mäkisen. Radio Vegalla on myös viikottainen tiedeohjelmansa Kvanthopp - populärvetenskap. Tänään toimittaja Marcus Rosenlund käväisi Euroopan suurimmassa hotellissa, joka parhaillaan on valmistumassa Aker Finnyardsin telakalla täällä Turussa. Kysymys on tietenkin M/S Freedom of the Seas-laivasta. Tämä 18-kantinen risteilyalus on kahden sisaraluksensa kanssa maailman suurin laiva. Matkustajia alukseen mahtuu 4370 ja miehistöä 1360 henkeä. Mutta jo ensi vuonna valmistuu vielä suurempi laiva, sekin Turussa. Laivat päätyvät risteilemään Karibian merelle, viikko halvimmassa hytissä maksaa noin 600 euroa eli ei kovinkaan paljoa. Näitä laivoja ei suinkaan rakenneta pienelle vauraalle eliitille, vaan suurille massoille, kuten ruotsinlaivatkin.

M/S Freedom of the Seas kuluttaa viikossa 800 tonnia kevyttä polttoöljyä eli noin 180 litraa matkustajaa kohti. Jos henkilöauto kuluttaa 6 litraa satasella, tuolla määrällä polttoainetta ajaisi Helsingistä Lappiin ja takaisin. Ja kuinka kaukana voisikaan käydä, jos käyttäisi junaa! Mutta onko se tarpeen?

Yritykset käyvät jo päästökauppaa, mutta kansalaisia houkutellaan vain ilmastotalkoisiin. Toistaiseksi talkoointoa on ilmennyt aivan yhtä vähän kuin yrityksilläkin oli ennen päästökaupan aloittamista. Ehdotankin, että luovutaan talkoista ja jaetaan päästökiintiöt myös kaikille maailman ihmisille ja sallitaan päästökauppa ihmisten välillä. Kiintiöt pitäisi jakaa alueittain sen mukaan, millainen on esimerkiksi lämmityksen tarve kullakin seudulla. Jokaiselle turvattaisiin elämisen kannalta välttämätön määrä päästöoikeutta asuinpaikan mukaan ja sen lisäksi yhteisesti sovittu huvitteluun varattu kaikille yhtä suuri kiintiö, sen mukaan minkä verran huvittelua katsoisimme ilmaston kestävän.

Saattaisi käydä niin, että henkilökohtainen kiintiö ei riittäisi risteilylomaan. Mutta ei hätää, nyt tulee päästökauppa apuun: joku ei ehkä haluakaan Karibialle ja voisi myydä osan kiintiöstään. Tai joku on ehkä niin köyhä, että raha riittää hädin tuskin ruokaan, hän voisi hyvinkin myydä hiukan päästöoikeutta ja ostaa vaikka ruokaa. Jos markkinat saataisiin kunnolla toimimaan, voisi päästökauppa toimia etelän köyhyyden ja pohjoisen rikkauden välisenä siltana, jolla varallisuuseroja tasattaisiin. Ilmakehä on meille kaikille yhteinen, joten tämä olisi luonteva tapa tasata kulut sen käytöstä. Ja ne, jotka edelleenkin haluavat viitata kintaalla ilmastotalkoille voisivat tehdä sen hyvällä omallatunnolla ja lähteä risteilylle Karibialle tai Ruotsiin. Minultakin joutaisi iso pala kiintiöstä markkinoille. Ostaisin rahoilla metsää ja jättäisin puut pystyyn.

Kvanthoppia toimittava Marcus Rosenlund muuten vaikuttaa huomattavasti kriittisemmältä tarpeettoman ja haitallisen tekniikan suhteen kuin kolleegansa Jari Mäkinen.