Poliisi julkisti viime viikolla Jokelan ammuskelun tutkinnan. Molemmat iltapäivälehdet kunnostautuivat taas omimmalla alallaan, törkyjournalismissa. Toisen antoivat ymmärtää, että ampujan äiti olisi kertonut jotain lehdelle, mikä ei pitänyt paikkaansa, mutta varmaankin nosti lehden myyntilukuja. Kilpaileva lehti pisti paremmaksi ja veti lööppeihin ampujan pikkuveljen. Jokin raja noillekin lehdille pitäisi saada.

Törkyjournalismiin Jokelan tiimoilta ovat toki syyllistyneet paremmatkin lehdet. Yksi törkeimmistä oli Suomen Kuvalehti, joka jo 20.11.2007 julkaisi tunnetun ja vaikutusvaltaisen psykiatri Jari Sinkkosen käsittämättömän kirjoituksen. Sen valossa, mitä poliisitutkintakin on nyt kertonut, Sinkkosen kirjoitus oli puhdas epäonnistuneen terveydenhoitojärjestelmän puolustuspuheenvuoro. Jo otsikossa Sinkkonen toteaa, että lapset on hoidettava kotona. Menestyneen psykiatrin on ilmeisesti täysin mahdotonta eläytyä ampujan perheen asemaan ja kuvitella, miten pahalta tällaisen otsikon lukeminen voi tuntua. Sinkkonen toteaa haastattelussa: "Juttuhan on niin, ettei Jokelan ampujan kaltainen kaveri missään nimessä hakeudu terapiaan. Hän on kiepsahtanut omnipotenssiin ja suuruuskuvitelmiin, ei hän usko tarvitsevansa psykiatria." Tässä näyttäisi psykiatri kiepsahtaneen omnipotenssiin tai ainakin kaikkitietävyyteen. Ehkä nyt olisi selityksen paikka, kun poliisitutkinta on julkistettu ja on yleisessä tiedossa, että Auvisen äiti yritti saada poikaansa psykiatrin hoitoon ja tämä olisi sinne lähtenyt, mutta ei saanut lähetettä. Hänet katsottiin liian terveeksi.

Minusta on huolestuttavaa, että tunnettu lastenpsykiatri ja erityisesti poikien puolestapuhujana tunnettu kasvatuskirjailija antaa tuollaisia lausuntoja tuntematta asian taustoja lainkaan. Ja vielä huolestuttavammaksi lausunto muodostuu, jos hän tunsi taustat. Joskus lapsen tai nuoren mieli järkkyy niin, että kotikeinot eivät riitä. Eivät sittenkään, vaikka vanhemmat lukisivat Jari Sinkkosen kasvatuskirjoja tai kävisivät kuuntelemassa hänen luentojaan. Joskus vain käy niin, että lapsi tai nuori tarvitsee ammattiapua. Hänen on sitä silloin saatava eikä sen esteenä saa olla resurssien, siis rahan puute. Tämä on turvattava valtion varoin tasapuolisesti kaikissa kunnissa riippumatta niiden omasta taloustilanteesta.

Kouluammuskeluista on tullut kansainvälinen muoti-ilmiö. Niin kauan kuin mieleltään järkkyneet nuoret eivät saa tarvitsemaansa hoitoa, näitä tapauksia tulee väistämättä lisää.