Helsingin yliopiston Suomalais-ugrilainen laitos järjesti torstaina ja perjantaina seminaarin suomalais-ugrilaisista vähemmistöistä. Ja niitähän riittää: kaikkiaan suomalais-ugrilaisia kieliä puhuu noin 22 miljoonaa ihmistä, joista runsas 6 miljoonaa on vähemmistönä maassa, jossa pääkieli ei ole suomalais-ugrilainen. Pääkielenähän s-ugrilaisia kieliä on vain kolmessa valtiossa, Unkarissa, Suomessa ja Virossa. Suomessa puolestaan on valtakielen lisäksi kolme vanhaa suomalais-ugrilaista vähemmistökieltä, pohjoissaame, inarinsaame ja koltansaame. joista kahta viimeksi mainittua puhuu enää vain 300-400 henkeä, pohjoissaamea 5000-7000 henkeä. Puhujien määrää on vaikea arvioida, koska pitkään saamea ei voinut opiskella äidinkielenä eikä sillä ollut mitään virallista asemaa ja monet saamelaisetkin unohtivat äidinkielensä. 

Uusina suurina vähemmistöikielinä Suomessa ovat viro, jonka puhujia on jo noin 23 000 ja unakri, jota puhuu noin 1600 henkeä. Lisäksi täällä on pienemipiä ryhmiä useipien sukulaiskansoen edustajia ja tietysti jo vanhastaan tuhansia karjalankielisiä, joita on myös tullut lisää viime vuosikymmenten aikana.

Suomea puhuvia tietysti löytyy kaikista naapurimaistamme. Samaan tapaan viroa ja unkaria puhuvia löytyy vanhastaan Viron ja Unkarin naapurimaista ja viime aikoina muuttoliike on taas kiihtynyt. Toisaalta myös paluumuutto on ollut vilkasta Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen.

Venäjällä elää tietysti eniten sukukansojamme, mitä kauempana, sitä käsittämättömämpää kieltä puhuvia.

Ruotsi on mielenkiintoinen valtio. Siellä ei lainkaan tilastoida ihmisten äidinkieltä, joten kaikki tiedot puhujien määristä ovat erilaisia arvioita. Vähemmistökielten asema onkin pitkään ollut Ruotsissa hyvin heikko ja varmaan tästä valtion nihkeästä suhtautumisestakin johtuen tieto Ruotsin vanhoistakin vähemmistöistä on ollut niukkaa. Ruotsissa kuitenkin on pitkään ollut myös huomattavan suuret ja elinvoimaiset virolais- ja unkarilaisvähemmistöt. Molempien määrät liikkuvat kymmenissä tuhansissa ja kielet ovat eläneet Ruotsissa omaa elämäänsä ottaen uusia lainasanoja, joita ei tunneta Unkarissa ja Virossa.

Mielenkiintoisia ovat monet pikkuruiset hyvin vanhaa perua olevat vähemmistöt, jotka ovat jopa vuosisatoja olleet eristyksistä kieliyhteisönsä muista osista. Moldovassa eläviä vanhaa unkarin murretta puhuvia katolisia csangoja on yli 200 000 keskellä ortodoksista Moldovaa. Csangoja ei pidetä Moldovassa unkarilaisna vaan romanialaisina, jonka nykyiseltä alueeltä he alun perin ovatkin lähtöisin. Myös entisten Jugoslavian ja Tsekkoslovakian sekä Itävallan alueella on unkarinkielisiä vähemmistöjä, jotka eivät koe millään tavalla yhteyttä Unkarin valtioon. Monia kuitenkin yhdistää halu oppia nykyistä unkarin kieltä oman vanhan kielimuotonsa sijaan, jolloin mahdollisuudet muuttaa Unkariin paranisivat.

Erityisen mielenkiintoista seminaarissa olivat väliaikakeskustelut sukulaiskansojen edustajien kanssa (seminaarissa oli puolen tunnin kahvitauot ja puolentoista tunnin ruokatunti, ja ohjelma jatkuikin siten reilusti yli virka-ajan päättymisen, suosittelen muillekin seminaarijärjestäjille!). Monet olivat Suomessa jo pitkään asuneita tutkijoita, jotka siis tunsivat kotimaansa lisäksi Suomen olot varsin hyvin. Puheeksi tuli myös koulutuspolitiikka, sillä useampikin Venäjältä tullut tutkija oli havainnut, että Suomessa ollaan nyt toistamassa Neuvostoliitossa tehtyjä virheitä (joita ei saatu toteuteuksi vielä suomettumisen aikaan, voisin lisätä :)  Neuvostoliitossa lukio päättyi 17-vuotiaana, sen jälkeen alkoivat välittömästi jatko-opinnot siitä riippumatta oliko nuorella itsellään riittävästi tietoja ja kypsyyttä tehdä koko elämäänsä koskevaa valintaa. Tällä ei ollut paljon merkitystäkään, kun viime kädessä valtion kuitenkin teki valinnat. Tätä mallia ollaan lähestymässä Suomessakin, kun pyritään saamaan kaikki nuoret opiskelemaan välivuosia pitämättä ja koulutustakin suunnitellaan kytkettäväksi yhä tiukemmin elinkeinoelämän tarpeisiin. Neuvostoliitossa malli tuottikin varman työpaikan - ja loppuelämäkseen väärällä uralla tyytymättömiä ihmisiä. Tästä ei olla kaukana Suomessakaan.

Loppukevennys: Suomen asema yhdistysten luvattuna maana on joutunut uhanlaiseksi Viron uuden itsenäisyyden vuoksi. On nimittäin niin, että missä asuu vähintään kaksi virolaista, siellä toimii vähintään kolme keskusjärjestöä. Tämänkin opin seminaarissa.