Pakkasukkohan se tuossa kurkkii...
Seuraava kohde on sitten tästä jonkin matkaa eteenpäin, Vähäjokeen Liinukkakujan kohdalla laskevan puron varrelta. Taidetta (ja maaperää) on nyt muotoillut metrin korkuinen miniputous:
Edellinen kuva on siis otettu suoraan putouksen yläpuolelta. Sulan maan aikaan en tällä reunalla seisoisi.
Tuossa kuvan vasemmassa reunassa näkyvät puikot ovat muodostuneet viime kesäisten peltokierron rönsyjen päälle. Ne näkyvätkin paremmin seuraavissa kuvissa:
Rikkaruohothan voivat olla kauniita, keskellä talveakin. Viimeisessä kuvassa näkyy koko puropahanen aikaansaannoksineen. Savimaassa routa ja puro saavat yhdessä nopeasti aikaan melko näkyvää jälkeä:
Lopuksi piipahdus Piipanojalle, tai oikeastaan Piipanojaan laskevalle pienelle purolle, joka alittaa putkessa Tampereen radan (jota virallisesti kutsutaan Toijalan radaksi, mikä tietysti onkin tamperelaisille ihan oikein ;-) Ensin kuva puron aivan luonnontilaisesta kohdasta:
Sitten ihmisvaikutteinen paikka, jossa radan alittavan putken päähän on koottu muutama tonni kiviä eroosien estämiseksi ja toistaiseksi kivet ovatkin paikallaan:
Kukas käski mennä liian lähelle kurkottelemaan...
Tällaisia taideteoksia näkyy nyt kaikkialla pienten purojen varsilla, jos vain purot ovat saaneet pysyä vapaina joutumatta putkitetuiksi, kuten niin usein täällä kaupungissa tapahtuu. Varokaa liukkaita kiviä ja sortuvia rantoja!
Kommentit