Kevättä on Turussa lykätty, maisema näyttää talviselta jo kolmatta päivää! Muutaman päivän olemme voineet Aurajoen kansallismaisemassa kulkiessamme lepuuttaa silmiämme kauniissa maisemassa näkemättä lainkaan sitä törkyä, joka heinikossa piileksii. Raunistulan Asuinkiinteistöyhdistyksen puheenjohtaja Irene Laatikainen-Andersson kirjoitti viime lauantain Turkulaisessa roskaamisesta. Tiedän varsin hyvin, mistä hän puhuu, kun samoja katuja päivittäin tallaan. Saatan tietää enemmänkin kuin hän. Lähdetäänpä taas kävelylle kansallismaisemaan. Kuvat olen ottanut 23 helmikuuta, jolloin vielä näytti keväältä, leskenlehdet kukkivat ja maa vihersi. Aloitetaan rautatiesillan alta:

1346387.jpg
Rautatiesillan ali kulkevan kävelytien vierestä laskee jyrkkä rinne joen rantaan. Rinne on toiminut pienimuotoisena kaatopaikkana vuosikymmenien ajan. Viemäriputkien lisäksi alueelta löytyy pullonsirpaleita, muoviroinaa, puutarhajätettä, metalliromua - ja roskien jättämisen kieltävä ikivanha kyltti.

Tämä paikka lienee kaupungin maata ellei sitten ole valtion, kun on osaksi rautatien alla. Jatketaan kävelytietä sata metriä Koroisten suuntaan ja siirrytään kävelytieltä rantaluontoon:

1346409.jpg
Rinteen alareunaa peittävät tiheät tuomipöheiköt, aivan tulvavesirajalle saakka. Paikalla on joskus ollut taloja, joten niiden jäljiltä on maastoon jäänyt kaikenlaista. Lisäksi tulvavedet ovat tuoneet monenlaista kelluvaa tavaraa ja rinteen päältä heitettäessä roskat katoavat mukavasti silmistä.

1346427.jpg
Törmän alla kulkee pieni puro Aurajokeen. Sekä tähän että hiukan kauempana olevaan puroon on hautautunut kaikenlaista suurempaa romua. Purojen vesi tulee muun muassa radan takana olevilta teollisuuskiinteistöiltä ja vaihtaa ajoittain väriään ja koostumustaan ilmeisesti pihojen toimintojen mukaisesti. Pohjasedimenteistä selvinnee mitä vesi jokeen kuljettaa.

1346473.jpg
Joenrannan alatasanteen leveimmällä kohdalla on komeita pajukoita. Niistä ensimmäisen alla on varsinainen kaatopaikka, jonka kasvillisuus jo osittain peittää. Tähän ei ole vain ohimennen heitelty roskaa, vaan sitä on tuotu pitkään ja suunnitelmallisesti. Mahdollisesti tässä on ollut asunnottomien leiri, joita alueella ajoittain esiintyy, mutta osa roinasta lienee jo aikaisemman asutuksen ajoilta.

Tässä vielä näkymä, josta paikalliset tunnistavat missä mennään:

1346502.jpg
Tätä edellinen kuva on otettu tässä oikealla näkyvän pajukon sisältä, Aurajoki on muutaman metrin päässä vasemmalla. Tässä on mukava kanoottiretkeilijän kesällä pysähtyä - ja yllättyä.

Kävely riittäköön tällä kertaa. Matkaa olisi voinut jatkaa Halisiin saakka, kummalla puolen jokea tahansa ja löydöksiä riittäisi, tosin harventuen maaseutua kohti. Oivallinen kohde olisi myös rautatiesillalta Tuomiokirkkosillalle johtavan uuden rantaraitin varsi. Siinä työmaa paljasti turkulaisen perusmaaperän koostumuksen: tiilenpaloja, asfalttijätettä, betonia, lasinsiruja, muoviroinaa, joulukoristeita, moottoriromuja, teollisuusjätettä ja paljon pientä roskaa. Osuutensa roskaamiseen on viimeksi alueelle rakentaneilla isoilla rakennusfirmoillakin.

Talkoot käyntiin

Kymmenisen vuotta sitten, vastikään Lonttisiin muutettuani, sain kerran houkuteltua Turun Luonnonsuojeluyhdistyksen pitämään Aurajoen rantojen siivoustalkoot, joihin kaupunkikin osallistui tuomalla paikalle roskalavan tai pari. Ehdotin yhdistykselle, että se tiedottaisi talkoista eri asukasyhdistyksille, jotta ne voisivat saman mallin mukaan järjestää talkoita omilla alueillaan joko samana tai tulevina vuosina, mutta mitään ei liene tapahtunut. En tiedä Turussa yhtään aluetta, jossa tällaisille talkoille ei olisi tarvetta, sen verran on pitkä asutushistoria jättänyt jälkiään.

Tällaisille talkoille paras ajankohta on yleensä keväällä ennen kuin muuttolinnut ovat palanneet eikä kasvillisuus ole vielä alkanut nousta peittämään roskia. Tänä vuonna hyvää aikaa olisi ollut koko alkuvuosi, nyt seuraava tilaisuus tulee heti lumien sulettua.

Nyt, kun tiedonvälitys on parantunut kymmenen vuoden takaisesta, ehdotan tässä saman tien, että kaikki turkulaiset asukasyhdistykset pistäisivät toimeksi omilla alueillaan. Erityisesti esitän haasteen Turun kaupungille, joka omistaa melkoisen määrän näitä perin pohjin roskaantuneita maita. Ennen kulttuuripääkaupunkivuoden alkamista on tasan kolme kevättä, jolloin siivousta voi tehdä ja otollista aikaa on kunakin keväänä vain muutama viikko. Urakka on kova, jos kulttuuripääkaupunkivuonna halutaan näyttää siistiä Turkua. Noiden pajupusikoiden osalta ei riitä roskien kerääminen, vaan ne taitavat vaatia kovempia otteita ja koneiden käyttöä, mahdollisesti palkattua työvoimaa. Siihen velvoittaa maanomistajaa jo jätelakikin. Pienemmän roskan keruuseen uskoisin löytyvän paljonkin innokkaita paikallisia asukkaita, kunhan joku järjestää paikalle tarvittavat välineet ja pientä tarjoilua. Ja pusikot ovat paikoitellen sen näköisiä, että talkooväellä ei välttämättä ole paljonkaan ruokahalua.

Toivon puskaradion välittävän tietoa tästä kirjoituksestani mahdollisimman laajalti eri yhdistyksille, kaupungin virkamiehille ja poliittisille päättäjille.