Bussin ikkunasta Konnevedellä huomasin oudon näköisiä valkoisia plänttejä pientareilla. Kilometrien matkalla, kymmenittäin noin neliömetrin kokoisia ja epämääräisen muotoisia, matalaa heinikkoa hiukan korkeammalla. Nehän olivat kissankäpäläkasvustoja, tuota niiltäkin seuduilta jo lähes kadonnutta kuivien ketojen lajia, jota lapsuudessani vielä kasvoi runsaasti. Tämä vuosi näyttää olevan sille erityisen hyvä. Alkukesän kuivuus on hillinnyt suurempien kasvien kasvua ja siten antanut pienelle kissankäpälälle sijaa.

1651888.jpg
Bussistä kylätielle päästyäni löysin lisää kissankäpäliä paikasta, jossa en ole sitä koskaan ennen havainnut. Tien varresta hakkuiden myötä kadonneet metsät ovat jättäneet täällä pientareet kuiviksi ja valoisiksi. Ellei lupiini ehdi ensin, on lähivuosina odotettavissa monien ketokasvien joukkopaluu.

1651894.jpg
Toukokuussa arvelin kylätien varrella pellolla näkemieni kanadanhanhien ja laulujoutsenten olevan matkalla pohjoiseen. Erehdyin. Kanadanhanhet näyttivät kotiutuneen ojan varteen ja ainakin 19 joutsenta näytti asettuneen peltolinnuiksi. Kävelijän lähestyessä alkoi pellosta kohota ensin pitkiä kauloja, sitten myös valkoisia vartaloita. Katseet seurasivat kulkijaa, mutta sen kummempaa reaktiota ei kävelijä lähimmillään 50 metrin päässä saanut aikaan. Osa joutsenista ei mahdollisesti edes päätään nostanut, joten niitä voi olla enemmänkin.

1651916.jpg
Oravilla on karkkipäivä. Tuomenlehtien kirvat ovat oravien herkkua. Samanlaista uhkarohkeaa kurkottelua näen kotipihan vaahteroissakin. Parhaat kirva-apajat ovat yleensä oksien kärjissä, joten usein herkuttelu tapahtuu pää alaspäin takajalkojen varpailla oksasta roikkuen ja molemmin etutassuin lehtiä riipien. Jos ihminen onnistuu hävittämään itsensä maapallolta, niin tämä monitaitoinen ja laajalti levittäytynut epeli on minun ehdokkaani maapallon seuraavaksi valtiaaksi, muutaman miljoonan vuoden päästä. Yksi oravanpesä löytyi liiteriin talveksi rullaamani maton sisältä.

Iltaisin yhdeksän aikaan pihapellon ylle ilmestyy pöllö pyytämään minun hyvin syöttämiäni vesimyyriä. Oikeastaan voi puhua poiminnasta, niin helpolta touhu näyttää: pieni kaarros pellon yllä metrin korkeulla, nopea syöksy ja hetken kuluttua taas ilmaan myyrä kynsissä ja kohti pesää saunan taakse. Muutaman minuutin kuluttua sama uudelleen. Pari tuntia näytös jatkuu suoraan kamarin ikkunan takana, sen jälkeen on vuorossa rantapelto. Ensi viikoksi yritän saada pöllöstä kuviakin.