Vapaa-ajattelijoiden liitto ja Humanistiliitto ovat suunnitelleet kampanjaa, jonka iskulauseena olisi: "Jumalaa tuskin on olemassa. Lopeta siis murehtiminen ja nauti elämästä". Iskulauseen sisällöstä voi olla monta mieltä. Ensimmäisen virkkeen kanssa olen samaa mieltä. Toista en ymmärrä ollenkaan. Miksi siinä oletetaan lukijan murehtivan eikä nauttivan elämästä? Ketä tuolla halutaan puhutella? Huono aloitus, sääli.

Mutta vieläkin kummallisempia ovat jo virinneet vastareaktiot. Kampanjan pitäisi näkyä Helsingin, Tampereen ja Turun busseissa. Turkulainen ilmaisjakeluläpyskä Aamuset tänään ilmestyneessä numerossaan oli haastatellut joukkoliikennejohtaja Sirpa Kortetta. "Sen voin heti sanoa, että mitään kristinuskon vastaisia mainoksia emme anna laittaa bussien kylkiin. Suhtaudun erittäin kriittisesti tällaiseen negatiiviseen mainontaan", toteaa Korte. Aamuset lainaa myös Kotimaa-lehdessä julkaistua Tampereen kaupungin liikennelaitoksen toimistusjohtaja Pekka Pirhosen haastattelua, jossa tämä arvioi, että suunniteltu mainos olisi evankelisluterilaista uskoa loukkaavana kiellettävä. 

No, myönnän, että tuo suunnitellun iskulauseen toinen virke on huono. Se ei kuvaa mitään todellista ihmisryhmää ja herkimmät yksilöt voivat siitä loukkaantua, jos kokevat sen kohdistuvan itseensä, jos eivät katso sen pitävän paikkaansa. Mutta juuri heitähän siinä ei kirjaimellisesti ottaen lainkaan tarkoiteta.

Mutta kehen tuo iskulause sitten kohdistuu? Ei kehenkään. Sen osoite jää täysin arvailujen varaan. Jumalasta puhuvat lähes kaikki kirkot, joten virkettä ei ole suunnattu millekään tietylle kirkolle. Harvan kirkon ominaispiirteisiin kuuluu murehtiminen eikä askeesikaan enää ole kovin yleistä suomenkielisten uskovaisten keskuudessa, jotka pääosin iskulauseen näkisivät. Ei siis löydy kohderyhmää tuotakaan kautta. Ja lisäksi, muista kirkoista en tiedä, mutta kristinuskohan suorastaan korostaa, että kaikki synnit on jo sovitettu, joten antaa mennä vaan. Ja moni antaakin.

Oletan nyt kuitenkin, että reaktio johtuikin iskulauseen alusta, jumalaa tuskin on olemassa. Ilmaus on lievä eikä pyri esittämään totuutta vaan puhujan arvion jumalan olemassaolon todennäköisyydestä. Tässä tapauksesa ongelma lienee se, että puhuja ei pidä jumalan olemassaoloa kovinkaan todennäköisenä. Suomihan on valtio, jossa jumalaa pidetään virallisesti totena eikä vain todennäköisenä ilmiönä. Virallisesta totuudesta poikkeavan näkemyksen esittäminen saa virkamiehen levottomaksi.

Se, mikä minua huolestuttaa, on Kortteen ja Pirhosen lausuntojen tyypillinen uskonnollinen totalitarismi. Samaan aikaan kun meillä paheksutaan etenkin islamilaisissa valtioissa ilmenevää uskonnollisuutta, suomalaiset virkamiehet silmää räpäyttämättä käyttäytyvät juuri samoin. Sananvapaus koskee täälläkin vain valtionkirkon jäseniä ja heitäkin mieluimmin vain, jos he eivät poikkea valtionkirkon virallisesta näkemyksestä. Jos joku on tästä näkemyksestä eri mieltä, hän ei saa sitä ainakaan julkisesti sanoa. Sensuuristahan ei tietenkään ole kysymys, vaan "Mitään lainvastaista ja hyvän tavan vastaista niissä ei voi olla", kuten Korte toteaa.

Totalitaarisessa valtiossa on hyvien tapojen mukaista olla asioista samaa mieltä vallanpitäjien kanssa.

En kuulu Vapaa-ajattelijoihin enkä Humanistiliittoon eikä minulla ole mitään tekemistä heidän kampanjansa kanssa. Siitä huolimatta minua loukkaa syvästi, että heidän kampanjaansa pyritään kieltämään. Tässä on kysymys siitä, että Turun ja Tampereen kaupunkien korkeat viranhaltijat pyrkivät harjoittamaan perustuslain 12 §:n vastaista kansalaisten sananvapauden rajoittamista ja 11 §:n vastaista uskonnonvapauden rajoittamista.