Helsinki on saamassa Lounais-Sipoon. Keskiviikkoaamuna TV:stä kuulin tähän mennessä nerokkaimman perustelun operaatiolle: nyt voidaan Lounais-Sipoossa harjoittaa tehokasta kaupunkirakentamista tuhoamatta maaseutua. Kun Hesarissa sitten kerrottiin, että Helsinki suunnittelee sijoittavansa liitosalueelle 40 000 asukasta ja Sipoo saman verran uusia asukkaita jäljelle jääville alueilleen, on helppo päätellä mista naapurukset jatkossa riitelevät. Tiivistä kaupunkirakentamista harjoittava Helsinki syyttää naapuriaan maaseudun pilaamisesta.

Mistä nuo kaavaillut 80 000 uutta asukasta Sipooseen tulevat? Maaseudulta sisämaasta. Vastaavaa väestönkasvua suunnittelevat muutkin suuret kaupungit ympäryskuntineen. On päivänselvää, että varsinainen maaseutu jätetään oman onnensa nojaan. Suuri osa kaupunkilaisista kuitenkin haluaisi jo nyt muuttaa maalle, mutta elinehtoja siellä heikennetään koko ajan, muutto tehdään mahdottomaksi. Lopputuloksena on yhä suuremman ihmisjoukon asuminen viikot kaupungissa ja viikonloput maalla mökillä. Pian rakennetaan yhä lisää moottoriteitä mökkiliikenteen tuottamien perjantai/sunnuntairuuhkien vuoksi. Yhä suurempi osa kesämökeistä on ympärivuotisessa käytössä ja pidetään talvet lämpiminä, enimmäkseen tyhjillään. Nämä ovat tiiviin ja ekologisen kaupunkirakentamisen sivuvaikutuksia.

Koska aletaan harjoittaa ekologista maaseuturakentamista? Mihin syntyy ensimmäinen todellinen ekokunta, jossa panostetaan houkuttelevaan ekologiseen uudisrakentamiseen, työpaikkaomavaraisuuteen ja toimiviin joukkoliikenneyhteyksiin siellä, missä niitä tarvitaan? Tällaiset maaseutukunnat ovat jo lähitulevaisuuden muuttovoittokuntia. Kunnallisvaalit lähenevät...

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että Lounais-Sipoon liittämiselle Helsinkiin on erityisen painavat syyt, joten Sipoon osalta kuntien itsehallinto voidaan syrjäyttää. Huomattavasti pahempi ongelma kaikkien pienten maaseutukuntien itsehallinnolle on se, että suuret kaupungit voivat perustaa suunnittelunsa huomattavasti omaa syntyvyyteen perustuvaa väestönkasvuaan suuremmalle väestönkasvulle. Tämä johtaa väistämättä työikäisten, parhaiden veronmaksajien, lisääntyvää muuttoa maaseutukunnista kaupunkeihin. Valtionhallinto pääosin tukee tätä kehitystä, kuten tässäkin tapauksessa. Työministeri Tarja Cronberg on vastoin valtavirtaa uskaltanut ehdottaa aluepolitiikan tukemista ja saanut vastaansa suuren blogikirjoittajien joukon, muun muassa Hesarin kaupunkitoimittajan, jonka etuoikeuksiin kuuluu saada blogikirjoituksiaan myös painettuun Hesariin, sekä omaa lehmäänsä taluttavan ministeri Jan Vapaavuoren. Näiltä herroilta ja heidän kaltaisiltaan kuitenkin unohtuu, että kaikki valtion keskushallintoon töihin haluavat ja siihen koulutuksen saaneet eivät pidä siitä, että heidät pakotetaan muuttamaan Helsinkiin. Miksi pakko toiseen suuntaan on hyväksyttävämpää kuin toiseen?