Vihreä kansanedustaja Jyrki J. Kasvi kirjoittaa Tietokone-lehden numero 9/2008 kolumnissaan lasten ja nuorten suhteesta uusiin medioihin otsikolla Mitä pienet edellä. Kautta aikojen ovat aikuiset keksineet uudet mediat, mutta lapset ja nuoret ovat keksineet mihin niitä voi käyttää. Sen jälkeen aikuisilla onkin vaikeuksia pysyä perässä. Usein käy niin, että vanhemmat löytävät yllättäen itsensä työssä opettelemassa sitä, mitä heidän lapsensa ovat leikin varjolla tehneet jo vuosia. Mutta aina voi kysyä lapsilta. Itse jouduin yllättäen lähes parikymmentä vuotta sitten opettamaan ATK:n perusteita seiskaluokkalaisille. Käyttöjärjestelmänä maaseutukoulussa oli silloin vielä CP/M, vaikka DOS oli jo vuosia ollut yleisin uusien koneiden käyttöjärjestelmä ja Windows teki tuloaan. Opettamiseni onnistuminen perustui kokonaan siihen, että jokaisessa luokassa oli jo vuosia tietokoneita harrastaneita oppilaita, joilta saatoin kysyä apua, kun en jotain tiennyt.

Digikameran ostin ensin tyttärelleni. Muutaman vuoden touhua katseltuani ostin digin itsellenikin. Joku vuosi sitten tytär toivoi mp3-soitinta. Jo muutamaa viikkoa myöhemmin minullakin oli sellainen. Tässä aikuisten mallissa on tietysti radio, jolla voin myös tallentaa ohjelmat mp3-muotoon ja kuunnella niitä paremmin sopivana aikana. Minut näkeekin yhä useammin kaupungilla tai julkisissa kulkuvälineissä napit korvissa. Pinttyneenä radionkuuntelijana olen helpottunut siitä vapaudesta, minkä tuo tikkuaskin kokoinen vimpain on elämääni tuonut. Ehkä hankin TV:nkin sitten kun jo Speden vuosikymmeniä sitten lanseeraamat silmälappuvideot ovat kaupan hyllyltä muutamalla kympillä saatavissa.

Lapsiperheen digiarkea pääsin seuraamaan viime viikolla Helsingissä sukuloidessani. Peruskouluikäiset veljekset olivat kaksin kotona ja pelasivat keskenään. Eivät korttia, kuten minä aikoinaan veljeni kanssa ja kuten suvussani kautta aikojen oli vapaa-aikaa kulutettu. Nykynuoret pelasivat tietenkin tietokonepeliä. Toinen omalla koneellaan yläkerrassa, toinen äidin koneella alakerrassa. Yhteydenpito hoitui skypellä. Poikien äiti kertoi, että välillä pelissä on mukana suuri joukko samanikäisiä eri puolilta maailmaa ja kieli on sujuvasti englanti.

1853931.jpg

Olen tavannut monia aikuisia, jotka ovat väittäneet, etteivät osaa käyttää skypeä. Itse en ole vielä kokeillut ;-)