Anteeksi. Tähän juttuun ei nyt vielä tule kuvia, sillä systeemi ei jostain syystä suostu nyt kuvia siirtämään. Katselen kuvat omalla koneellani ja kirjoitan tekstit valmiiksi, kuvat tulevat tänne sitten kun siirtyvät. Jos huonosti käy, niin vasta runsaan viikon päästä. ... No niin, puolen tunnin yritys seuraavana aamuna tuotti niukalti tulosta, sain ensimmäiset kuvat siirretyksi, mutta bussi lähtee. Jatketaanpa ensi viikolla.
Runsas viikko torpalla tuotti jonkin verran kuviakin, vaikka suurin osa ajasta kuluikin yrittäessäni pitää luontoa kurissa kasvimaalla ja muualla pihapiirissä, yleensä huonolla menestyksellä. Puutarhanhoito on muuttumassa lintujen ruokinnaksi.
Tässä aikaisemmin lupaamani, mutta hiukan suttuinen kuva iltaisin pihapellolla myyränpoiminnassa liitelevästä pöllöstä. Kuvasin sitä vintin ikkunasta, jonka nostin pois paikaltaan. Tätä ennen otin jo lentokuvan, kun pöllö oli tulossa pesälleen taloa kohti ja ilmeisesti huomasi avatun ikkunan, mutta jatkoi lentoaan suuntaa muuttamatta. Palattuaan se kuitenkin istui katkenneen heinäseipään päähän ihmettelemään minua ja hetken kuluttua päätti jatkaa tänä iltana jossain muualla. Seuraavana iltana se oli taas paikalla aikataulun mukaisesti vähän yhdeksän jälkeen eikä lainkaan piitannut saunanlämmityspuuhistani, vaikka lenteli aivan läheltä ohitse. Mikähän pöllö lienee...
Tällainen näky kasvimaalla odotti eräänä aamuna. Perunamaa täynnä pieniä kuoppia, perunanversoja pitkin ja poikin maan pinnalla, siemenperunat kadonneet. Syyllistäkin osasin jälkien perusteella epäillä ja eräänä aamuna asia varmistuikin.
Perunoita kasvimaalta oli käynyt poimimassa kurki ja nyt paikalle tuli koko perhe. Kurkivanhemmat opettivat kahdelle pikkuiselleen, varmaan jo muutaman kilon painoiselle poikaselle puutarhan seisovan pöydän salaisuuksia. Olen laittanut siemenperunoita maahan jo kolme kertaa. Kuvasta pitäisi löytyä toinen vanhemmista ja poikaset.
Kimalainen koirankielellä, mutta ei syytä huoleen. Koirankielihän on tämä luonnossa harvinainen ja Ahvenanmaan ulkopuolella rauhoitettu kasvi, jota esiintyy yleisemmin puutarhoissa. Siemeniä voi ostaa muun muuassa Maatiainen ry:ltä, ehkä juuri tästä yksilöstä peräisin olevia.
Kasvimaani erikoisuuksiin kuuluu tämä "vaaleanpuna-ailakki", valkoailakin ja puna-ailakin risteymä.
Niityksi muuttuneelta pellolta sen sijaan löytyy tällaisia.
Toinen esimerkki.
Ja tällainenhan se on normaalisti. Tuiki tavallinen ojakellukka.
Pihatien varressa harjoittamani kevyt maaperän puhdistaminen männynkävyistä ja neulaskarikkeesta alkaat tuottaa tulosta ja ensimmäinen kissankäpälä on palannut paikalle, jolta se on ollut jo vuosikymmeniä kateissa.
Luonnonmukaisella kasvimaallani alkavat puutarhakasvitkin villiintyä. Joitakin suosia sitten istutin kasvimaalle muutaman tavallisen orvokin, niitä isokukkaisia ja komeita. Nyt puutarha alkaa täyttyä tällaisista pienistä, melkein keto-orvokin näköisistä orvokeista.
Aloitetaanpa ötökkäosasto juhannusruususta, joka aloittelee kukintaansa melkein viikko juhannuksen jälkeen. Joku kovakuoriainen siellä nautistekelee ruusuntuoksusta.
Koiranheisipensas on täynnä elämää, tosin se itse taitaa jo kärsiä vieraista. Kirvat imeskelevät versojen pehmeitä kärkiä, toukat järsivät lehtiä ja muurahaiset hoitavat kirvoja. Paikoitellen lehdet ovat jo pelkkää läpikuultavaa harsoa.
Tällainen näkymä löytyy vanhasta peltisestä postilaatikosta. Muurahaiset viettävät siellä kesämökkielämää jo toista kesää. Talven ne viettivät jossain muualla. Kuva on aivan oikeassa asennossa, muurahaiset ovat rakentaneet asumuksensa postilaatikon sisäseinille. Mutta mitä tuo vaaleanpunainen raaka-aine mahtaa olla?
Tässä jokin leppäkerttupari suunnittelemassa lisää leppäkerttuja. Laji jää minulle kuitenkin epäselväksi. Ettei vain olisi runsaasti muunteleva kasvihuoneiden biologisessa torjunnassa käytettävä aasialaisperäinen Harmonia axyridis, joka on jo monissa Euroopna maissa ja Amerikassa aloittanut hillittömän leviämisen. Lajia myydään kaupoissa ja käytetään runsaasti kasvihuoneissa kirvojen torjuntaan, mutta se menestyy hyvin niiden ulkopuolellakin. Mutta kuinka paha kilpailija se on kotimaisille leppäkerttulajeille. Harmonia axyridiksen ulkonäkö voi olla hyvin vaihteleva, mutta nämä eivät muistuta mitään netistä löytämiäni kuvia tästä lajista, joten kyseessä voi olla jokin muukin laji.
Jälkikirjoitus: tiistaina 8.7 sain kuvat vaivatta paikalleen. Lienee ollut jokin häiriö runsas viikko sitten.
sunnuntai, 29. kesäkuu 2008
Kommentit