Vihreät vaihtavat puheenjohtajaa toukokuun puoluekokouksessa Jyväskylässä. Puheenjohtajasta on päätetty järjestää jäsenäänestys, hienoa. Puheenjohtajaehdokkaita on toistaiseksi tarjolla yksi. Itse asiassa yllättävän monta, kun ottaa huomioon mitä on tarjolla. Jostain syystä oletuksena on koko ajan ollut, että kun Tarja Cronberg jättää vihreiden puheenjohtajuuden hän samalla jättää myös työministerin tehtävät. Tai eihän tuossa mitään kummallista ole, ikänsä puolesta hän hyvinkin on oikeutettu vetäytymään kokonaan politiikasta ja tekemään tilaa nuoremmille. Kunnioitettava teko kaikin puolin.

Kummallista on se, että oletetaan uuden puheenjohtajan ottavan vastaan myös työministerin tehtävät. Eihän näillä tehtävillä ole mitään suoranaista yhteyttä eikä niiden menestyksekäs hoitaminen edellytä lainkaan samoja taitoja ja tietoja, mielenkiinnosta puhumattakaan. Tarja Cronbergille näiden molempien pestien hoitaminen ei ole tuottanut vaikeuksia, mutta hänellä onkin kaksi tohtorintutkintoa, takanaan pitkä ja monipuolinen työkokemus ja tukenaan laaja kansansuosio hyvin erilaisten ihmisten piirissä. Mutta kuinka joltakin kolmekymppiseltä kuvitellaan voitavan odottaa samaa pätevyyttä?

Ollaanpa nyt rehellisiä: ei meillä ole tarjottavana ketään vihreää poliitikkoa, joka täyttäisi molemmat pestit yhtä hyvin kuin Cronberg. Kuka tahansa tuohon piinapenkkiin joutuukin, hän ei tule siitä ponnahtamaan suureksi poliitikoksi, vaan putoaa korkealta ja kovaa. Fiksuimmat puheenjohtajakilpaan pyydetyt ovat tämän ymmärtäneetkin ja kieltäytyneet kohteliain sanankääntein mahdottomasta tehtävästä. Tämä on eduksi sekä heille että puolueelle.

Muut puolueet ovat ymmärrettävästi olleet asiasta hyvin hiljaa. On mukava katsoa sivusta, kun pahin kilpailija kävelee ansaan. Vihreäthän ovat nyt kaikkien pahin vihollinen: näkökulmasta riippuen vihreät ovat joko suurin pienpuolue tai uhkaavimmin kasvava iso puolue. Jos vihreät tekevät väärän valinnan toukokuun puoluekokouksessa, voidaan olla varmoja, että jo ennen kesäkuun eurovaaleja muut puolueet ovat nostaneet siitä todella suuren metelin.

Minulla on nyt ehdotus vihreiden ylimmälle johdolle ja Tarja Cronbergille henkilökohtaisesti. Julistetaan puoluekokouksessa täytettäväksi vain vihreiden puheenjohtajuus ja Tarja Cronberg hoitakoon ministerikautensa loppuun saakka. Mikäli Cronberg kuitenkin haluaa jättää myös ministerintehtävät, haettakoon siihen sopiva henkilö pätevyyden perusteella, ei pelkin poliittisin ansioin. Näin tarjotaan kahdelle nuorelle poliitikolle mahdollisuudet näyttää kyntensä ennen seuraavia eduskuntavaaleja ja jos hyvin käy, molemmat ovat ministereitä seuraavassa, lamanjälkeisessä punavihreässä hallituksessa.

Nyt käynnissä oleva ministeripuheenjohtajapeli on juuri sitä politiikan halventamista, joka saa äänestäjät vierastamaan politiikkaa. Tämä peli on myös hyvin kaukana niistä vihreän liikkeen ihanteista, joiden vuoksi olin puoluetta perustamassa reilut 20 vuotta sitten.