Päivän Hesarissa ovat peruspalveluministeri Paula Risikko ja sisäministeri Anne Holmlund huolissaan nuorista. Etenkin nuoret tytöt ovat Stakesin tutkimuksen mukaan entistä masentuneempia ja ministeri Risikko on erittäin aiheellisesti huolissaan siitä, saavatko kaikki koululaiset samanveroista hoitoa ympäri maan. Selvää onkin, että eivät saa. Eikä kysymys ole ainoastaa samanlaisesta hoidon tasosta, vaan tasoa on myös nostettava riittäväksi kaikkialla.

Toisessa Hesarin jutussa pohditaan jälleen netin osuutta Jokelan tapahtumiin ja tuoreempaan tapaukseen, jossa 16-vuotiaan epäillään tilanneen äitinsä palkkamurhan. Molempien nuorten kerrotaan viettäneen paljon aikaa netissä. Mutta niinhän kaikki nuoret tekevät, kuten suurin osa aikuisistakin. Sisäministeri Holmlund ehdottaa nettisivustoille ikärajoja ja järjestyksenvalvojia. Mikähän ikäraja tälle blogisivustolle mahtaisi tulla? Kukahan tätä valvoisi, kun muutamassa minuutissa ilmestyy parhaimmillaan kymmeniä uusia kirjoituksia? Holmlundin esitys ei ole realistinen. Mielestäni se ei ole tarpeellinenkaan.

Ei netti ole se, joka ongelmia aiheuttaa, vaan pikemminkin sieltä haetaan apua. Jotkut vain eivät sitä löydä. Olennaista olisi kuitenkin, että nuorten osalta kouluterveydenhoito löytäisi ne, jotka apua tarvitsevat, ja että apua olisi tarjolla. Todellista apua, ammattiauttajia, ei vain pilleripurkkia mukaan. 1990-luvun laman aikaan terveydenhoitojärjestelmää ajettiin alas säästön nimissä, mutta en ole kuullut, että entistä tasoa olisi koskaan palautettu. Mitä tapahtuu seuraavan laman aikana?