Messualueen keskellä on muutama kerrostalo, tässä näkymä yhden parvekkeelta.
Tämä näkymä onkin jo edellisessä kuvassa näkyvän talon kattoterassilta. Käytännöllisesti katsoen koko talon katto on hyötykäytössä - tai pikemminkin huvittelua varten. Messualue on meren rannalla kilometrien päässä Vaasan keskustasta. Kerrostalojen molemmin puolin on pientaloalue. Tässä pienempi omakotitalojen puoli, jossa osalla taloista on omaa rantaa. Kerrosaloista lähdettyäni kävelin ensin tämän alueen halki.
Tämä näkymä on kerrosalon kattoterassilta. Enemmän kuin asuntomessuilta tapahtuma vaikutti sisustusmessuilta.
Tässä toinen näkymä samalta katolta.
Näkymä toisen puolen pientaloalueelle, jonka erottaa kerrostaloista pieni metsikkö. Kierrokseni päättyi tälle alueelle.
Edellisestä näkymästä hiukan oikealle, tässä näkyy kävelytie, joka johtaa alueen edessä olevalle terapiasaarelle. Ilmeisesti alueella asumisen oletetaan olevan aika rankkaa ;-)
Tässä vielä näkymä saman kerrostalon asunnosta. Kerrostaloasunnonkin olohuone ulottuu kahden kerroksen tasolle kuten niin monessa pientalossakin. Vaasan asuntomessualueen mainostettiin ennakkoon olevan energiankäytöltään ekologisen. Tyhjä ilmatilaa kuitenkin lämmitetään runsaasti. Energiankäyttö ei juurikaan ollut esillä yksittäisissä asunnoisssa.
Nyt ollaan taas maan pinnalla. Tässä pientalon julkisivua.
Saman talon pihan puoli, kaikki valmiiksi laitettuna, hyötykasveille ei tilaa ole jätetty.
Rantatontti. Talot ovat hyvin lähellä toisiaan ja kaarevan rannan ansiosta kaikilla on hyvä näköyhteys lähes jokaisen naapurin tontille.
Toinen esimerkki metsän puolen pihoista. Suvilahdesta on puhuttu puutarhakaupunginosana!
Tämä näyttää nyt kävelytieltä, mutta messujen jälkeen siinä liikkuvat myös autot.
Rantatontteja kerrostalojen suuntaan.
Rannan puolella asunnoissa on paljon lasipintaisia terasseja, joita varmasti tulee houkutus pitää lämpiminä erilaisilla lämmittimillä.
Terapiasaarelle johtaa kävelytie messualueen molemmista reunoista. Penkereellä aidatun lahdenpohjukan luulen hiljalleen rehevöityvän ja muuttuvan lämpiminä kesinä leväpuuroksi.
Metsikön takana piileksivä pientaloalue näyttää saaren kävelytieltä katsottuna tällaiselta.
Kävelytien varteen on istutettu sekä hyöty- että koristekasveja, joissa ainakin vielä oli myös nimilaput. Kuinkahan alueen hoito mahtaa jatkossa järjestyä, vai onko odotettavissa istutusten pusikoituminen?
Ihan pikuruisia eivät nämä talot ole, tontit sen sijaan ovat vain hiukan taloja suurempia. Asukkaiden on varmaan oletettu viihtyvän TV:n ja tietokoneen parissa vapaa-aikansa. Työhuoneita näissä taloissa näytti olevan jopa vähemmän kuin Porin vapaa-ajanasuntomessuilla. Harrastushuoneita toki jonkin verran oli.
Laatikkoarkkitehtuuria.
Lastenhuone.
Alueen omakotitalojen lämpöhuolto hoidetaan keskitetysti. Lämpö otetaan merenpohjan sedimentistä samalla tekniikalla kuin maalämpökin. Merenpohjan lämpöä ei Suomessa ole aikaisemmin käytetty lainkaan, mikä kuvaa hyvin Suomen kehittymätöntä energiapolitiikkaa ja -tekniikkaa. Samaa verkostoa voidaan kesäisin käyttää talojen viilentämiseen. Sähköntuotannon osalta ei alueella näkynyt yhtään uutta ratkaisua, vaikka esimerkiksi aurinkopaneeleille sopivaa pitaa olisi runsaasti tarjolla ja alueelle sopisi hyvin tuulivoimalakin. Asukkaisen omatoimiseen energiantuotantoon ei alue tarjoa mahdollisuuksia.
Jostain syystä tämä alue ei oikein innostanut. Ehkä olen vanhalla puutaloalueella pian satavuotiaassa puutalossa oppinut vaatimaan liikaa. Isollakaan rahalla ei nykyisin rakenneta kovin ihmisläheisiä alueita.
Kommentit