Minäkin kuulun siihen joukkoon, joka kulkee nappulat korvilla muun muassa kauppamatkoilla. Tänä aamuna kauppamatkakumppaninani oli taas YLE Radio 1:n Kirsi Virtanen, jonka aiheena tänään olivat aseet ja sodat. Tulikin tiukkaa tekstiä ja hurjia lukuja. Jotakin jäi mieleeni, mutta ohjelma tulee vielä illalla Radio Peilistä, ja toki ohjelman voi myös imuroida netistä. Suomessa on 1,5 miljoonaa luvallista asetta. Luvattomien määrää ei varmaan tiedä kukaan, mutta kun neljä vuotta on voinut jättää luvattomia aseita poliisille ilman rangaistuksen pelkoa, niitä on viety 100 000 kappaletta. Ja varmaankaan niitä eivät ole vieneet ne, jotka ovat tarkoituksella niitä hankkineet.

Virtanen puhui myös kansainvälisestä asekaupasta ja sen kytköksistä. Euroopan Unioniin tulee eniten niistä maista, joihin EU:sta viedään eniten aseita. Siis eräänlaista vaihtokauppaa. Ketkä maailmalla sitten asekauppaa eniten tekevät? Rauhanjärjestöksi perustetun YK:n viisi pysyvää jäsentä vastaavat 80 prosentista maailman asekaupasta. Suurin osa siviileistä ei kuitenkaan kuole näiden sota-aseiden uhreina, vaan heidät tapetaan ns. pienaseilla. Niiden uhreina kuolee vuosittain maailmassa enemmän ihmisiä kuin Hirošimassa ja Nagasakissa kuoli atomipommien uhreina.

Äsken kuuntelin Eurooppalaisia puheenvuoroja, jossa esiteltiin italialaisen Loretta Napoelonin paljastuksia globalisaation synkistä puolista. Hurjalta kuulosti tämäkin, muun muassa kuvaavat esimerkit maailman varallisuuden jakaantumisesta. Maailman varllisuushan kootaan edelleenkin työntekijän selkänahasta, kuten työväenliikkeen alkuaikonakin. Silloin ei vain kukaan vielä osannut kuvitellakaan millaisia rikkauksia on kerättävissä, kun työvoimaa orjuuttaa globaalisti kourallinen monikansallisia yrityksiä.

Pahempaa on kuitenkin tulossa, meidän näkökulmastamme, ainakin tilapäisesti. Globalisaation edetessä kansainvälinen kilpailu tulee yhä uusille aloille ja alkaa vaikuttaa yhä laajemmin jokaisen elämään. Kilpailu halvasta työvoimasta kiristyy ja vähitellen palkkaerot tasoittuvat. Suomalaisen palkansaajan näkökulmasta tämä tarkoittaa väistämättä suhteellisen tulotason roimaa laskua. 50 vuoden kuluttua ei ole enää halpatyövoimaa, joka tekisi töitä meille. Joudumme itse tekemään ikävätkin työt ja maksamaan kovan hinnan kaikesta. Mutta monikansalliset yritykset jatkavat voittojen käärimistä. Siis jos nykymenoa jatketaan. Eurooppalaisen puheenvuoron voi kuunnella huomisiltana uudelleen.

Eilen kuulin vielä uudelleen Julkisen sanan, jossa Paavo Lipponen saarnasi, tällä kertaa alusta saakka. Eipä olekaan pitkään aikaan kukaan puhunut niin ympäristövihamielisesti ja ympäristöstä piittaavia ihmisiä halveksien. Kyllä juntti on juntti vaikka voissa paistaisi.