Kuvittelepa yllättäen sairastuvasi loppukesällä. Olet ollut koko ikäsi terve ja hyväkuntoinen, yhtäkkiä huomaat jotain olevan vialla. Menet erikoislääkärille, yksityiselle, jotta pääset nopeasti. Vaivoille ei löydy selitystä, odottelet muutaman viikon, menet uudelleen. Nyt erikoislääkäri kirjoittaa sinulle lähetteen oman erikoisalansa poliklinikalle julkisen terveydenhoidon piiriin. Jäät odottamaan aikaa.

Tulee talvi, sataa ensilumen. Olet hiihtänyt vähintäin tuhat kilometriä joka talvi, lähdet tietysti ladulle ensimmäisten joukossa. Hiihtoretki päättyy ambulanssilla sairaalaan. Siellä havaitaan sinulla entisen vaivan lisäksi korkea verenpaine, siihen määrätään lääkitys, sinut pidetään viikon sairaalassa ja laitetaan kotiin. Vaivaa, jonka vuoksi olet poliklinikkajonossa, ei tutkita, sinähän olet jo jonossa.

Kotona asuminen ei sairaalasta päästyäsi tunnu sujuvan. Kodinhoitajat alkavat käydä tarkistamassa olosi, mutta terveyteesi heidän käynneillään ei ole vaikutusta. Kuluu kuukausi ja joudut taas sariaalaan. Kaksi viikkoa makaamista, ei tutkimuksia, olethan jo jonossa. Päätät lähteä kotiin odottamaan tuleeko kuolema vai poliklinikka-aika ensin. Nyt saat kodinhoitajien lisäksi kotisairaanhoitajan vierailemaan muutaman kerran viikossa. Tosin vasta sen jälkeen, kun omaisesi on lukenut sairaalan kotisairaanhoitoa varten antamat ohjeet kodinhoitajalle ääneen ja kysynyt koska ohjeita aletaan noudattaa.

Saat ajan poliklinikalle, helmikuussa. Siihen on vielä kaksi kuukautta. Elämä on raskasta, mikään ei suju, voimat eivät riitä. Lähiomainen tulee auttamaan kolmeksi viikoksi. Ei, ei hänellä ole lomaa. Jonkun on vain tultava. 

Joulun jälkeen päivät alkavat pidentyä, voit hiukan paremmin. Hiihtämään et ole edelleenkään päässyt, mutta jaksat jo käydä pari kertaa päivässä kävelyllä hiukan kauempanakin. Ei enää kävelyjä marjapensaiden ympäri pihalla. Pystyt käymään itse kaupassakin. Verenpaine kuitenkin huolettaa, lääkitys ei näytä toimivan, paine heittelee laidasta laitaan, välillä huimaa ja heikottaa. Lähiomaisen on lähdettävä kotiinsa, maan ääriin. Mutta jospa tämä tästä.

Tammikuussa tulee vain yksi lyhyt sairaalareissu.  Mahatautikin iske kaiken muun lisäksi. Tammikuun alun piristyminen meni nopeasti ohitse. Helmikuun alussa lähiomainen tulee taas käymään, runsaaksi viikoksi. Poliklinikka-aika lähestyy, ehkä tämä tästä kuitenkin.

Poliklinikalla on erikoislääkäri ja paljon koneita. Tutkimukset kestävät puoli tuntia, mitään ei löydy. Saat lähetteen seuraavalle poliklinikalle ja saman tien ajan elokuun puoliväliin.

Elokuussa arvotaan seuraava poliklinikka.

Onko tämä tällaista aina vai vain jos potilas on jo eläkkeellä?