Paitsi että menettely hipoo kunnallislain rajoja mahdollisesti väärältä puolelta, menettely antoi jo tuoreeltaan maakuntalehti Keskisuomalaiselle tilaisuuden hyvin harhaanjohtavaan uutisointiin. Entä sitten joidenkin vuosien kuluttua, kun koko hanke voidaan todeta virheinvestoinniksi? Pöytäkirjoista aletaan hakea siihen syyllisiä ja helposti nähdään, että eihän sitä lopulta vastustanut kukaan.

Häikäilemätön hallintokulttuuri alkaa Jyväskylässä päästä suurempien kaupunkien mittoihin. 

Maksu on asuntokuntakohtainen. Tyttäreni asuu kolmen hengen opiskelijasoluasunnossa. Jokainen muodostaa oman ruokakakuntansa, ainakin KELAn mukaan. Tyttärelläni ei ole TV:tä eikä radiota, mahdollisesti ei kämppäkavereillakaan. Silti heistä jokaisen pitäisi maksaa Yle-maksu, täysimääräisenä.

Minulla oli TV viimeksi joskus vuosikymmenen alussa. Voi tietysti ajatella, että olen tämän vuoksi haluton maksamaan uuden Yle-maksun. Ei suinkaan, maksun perintätapa vain on väärä. Minusta Yleisradio on ehdottoman tärkeä peruspalveluja tarjoava valtion laitos, jonka tulevaisuus on turvattava. Sen rahoitus olisi jo aikoja sitten pitänyt siirtää kokonaan valtion budjetin kautta hoidettavaksi, normaalista verokertymästä. Hyvinvointivaltio on perustunut siihen, että suurituloiset maksavat veroja enemmän kuin pienituloiset.

Kun uusi veromalli on saatu sisäänajetuksi, on helppo alkaa kehitellä uusia samanlaisia maksuja: tiemaksu, vesihuoltomaksu, terveydenhoitomaksu... siis erillinen maksu kaikista niistä palveluista, joita yhteiskunta tuottaa, samansuuruisena kaikilta. Siitä riippumatta onko radiota, TV:tä, autoa, vesijohtoa. Suuryritykset voisivat tietysti maksaa nämäkin kolminkertaisena.

Uutta maksua nimitetään mediamaksuksi. Tässä ollaan oikeilla jäljillä, mutta vain nimessä. Valtion pitäisi turvata kaikille kansalaisilleen yhtäläinen oikeus medioiden käyttöön. Internet ja laajakaistayhteys on tämän päivän tärkein media, mutta siihen ei kaikilla ole lainkaan mahdollisuutta ja joillekin se tulee huomattavan kalliiksi. Tämä peruspalvelu pitäisi turvata mediamaksulla ja digi-intoilussa tehdyt virheinvestoinnit vanhentuvaan tekniikkaan pitäisi tunnustaa ja alkaa rakentaa valtakunnallista valokaapeliverkostoa, jonka kautta saisimme kaikki mediapalvelut. Budjettivaroin, hyvinvointivaltiota kehittäen.

Tietä luonnehtivat tunnelit ja kallioleikkaukset. Niiden lisäksi sitä reunustavat monin paikoin meluaidoiksi rakennetut sepelipenkereet, valtavat risteysalueet laajoine elottomine pengerryksineen, nekin usein karkeaa sepeliä. Meluaidatkin on monin paikoin rakennettu samasta harmaasta sepelistä teräsverkon sisään. Hyvin suurella osalla matkasta ei tieltä ole lainkaan näköyhteyttä ympäröivään maisemaan. Meluaitojen ja pengerrysten lisäksi on vielä kilometreittäin tunnelia.

Tämä tie on tehty väärään paikkaan, väärin menetelmin.

VR:n ratoja hoitelee kuitenkin aivan toisenalainen firma, VR-Rata. Se on täällä kotopuolessa pitkin kevättä korjaillut Raunistulan rautatiesiltaa. Siinähän kulkee radan vieressä kävelysilta, jota on mukava oikaista joen yli. Silta tuli korjauksessa hienoon kuntoon, mutta VR-Rata on samalla tehnyt kaikkensa, ettei sitä käytettäisi. Sillalta poistettiin verkkoaita ja se korvattiin lähinnä koristeellisella virityksellä, joka todellakin jättää mahdolliseksi pudota sillalta hyvin monella tavalla. Tätä on tietysti jälleen huonolla menestyksellä pyritty estämään aitaamalla silta kokonaan, jotta sinne ei jalan pääsisi. Päivän pari kerrallaan aita onkin pysynyt ehjänä, sitten taas mennään sillalle.

Mutta mitä tekeekään kaupunginjohtaja Andersson? Hän lähtee itkemään pettymystään puoluetoverilleen, asuntoministeri Jan Vapaavuorelle: "Jyväskylän kaupunki katsoo, että tehty päätös on lainvastainen ja päätöksen perustelujen kestävyys tulee arvioida korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Kaupunginhallitus käsittelee valituksen jättämistä esityksestäni toukokuussa." Kaupunki - se olen minä, tuntuu kulkevan Anderssonin ajattelu. Olisikohan Anderssonin aika tulla pois 1600-luvulta?

Tällaista menettelyä ei voi hyväksyä, tässä rikotaan törkeästi länsimaisen sopimusoikeuden perusteita. Koulutuskuntayhtymän luottamusmiesjohdon olisi syytä erota välittömästi niin tästä kuin muistakin luottamustehtävistään - tai se on erotettava. Tällainen käytös osoittaa näiden henkilöiden olevan syvästi epäluotettavia. 

Kuinkahan tällainen käytös perustellaan? Sopimusta ei tarvitse noudattaa, koska vastapuoli on nuoria? Ulkomaalaisia? Venäläisiä? Sopimuksia yleensäkään ei tarvitse ottaa niin vakavasti?

Vastuulliset löytyvät kuntayhtymän nettisivuilta.

Keskusta-kokoomusjohtoinen Seinäjoen seutu luottaa vahvasti yrittäjyyteen. Minä yrittäjänä kiitän onneani, etten asu seudulla. Miten voisi yrittäjä toimia tuollaisessa toimintaympäristössä? En suosittele kenellekään.

Auringon aktiivisuus ja ilmakehän hiilidioksidipitoisuus ovat kaksi aivan eri asiaa, joiden vaikutukset eivät kumoa toisiaan. Auringon aktiivisuus vaihtelee luonnostaan noin 11 vuoden jaksoissa, nyt ollaan aktiivisuuden pohjalukemissa. Silloin tällöin aurinko jää pohjalukemiin pitemmäksi ajaksi, koetaan "pieniä jääkausia", jolloin sää on vuosia tai jopa vuosikymmeniä tavanomaista kylmempi. Pienet jääkaudet ovat aiheuttaneet toistuvasti nälänhätiä eri puolilla maailmaa, viimeksi 1866-68 Suomessakin. Tällaisten kausien jälkeen ilmasto kuitenkin palaa nopeasti ennalleen.

Pitemmän pienen jääkauden aikana kasvillisuuden yhteyttäminen vähenee, joten ne sitovat vähemmän hiilidioksidia. Samaan aikaan ihmiset joutuvat käyttämään enemmän energiaa lämmitykseen, josta puolestaan aiheutuu hiilipäästöjen lisääntyminen. Samaan aikaan ilmasto voi kuitenkin edelleen kylmentyä, jos auringon säteily vähenee merkittävästi. Normaaliin säteilytasoon palattua on hiilidioksiditaso kuitenkin noussut merkittävästi aiempaa nopeammin, joka voi pahimmillaan aiheuttaa hyvin nopean lämpenemisen.

Auringon säteilytason laskiessa onkin siis aihetta kiristää hiilidioksidin päästörajoituksia eikä suinkaan tinkiä niistä.

Kiinalainen juttu

Kiina on esittänyt, että sen vientituotteita ostavien valtioiden pitäisi osaltaan osallistua päästörajoitusten kustannusten maksamiseen. Vaatimus on oikeutettu. Sen toteuttaminen on kuitenkin käytännössä aloitettava niin, että Kiinan hallitus asettaa vientiteollisuudelleen tiukat päästörajoitukset, joiden kustannukset siirretään tuotteiden hintoihin. Näin markkinatalous toimii. Mikäli Kiinan hallitus odottaa saavansa suoraa tukea länsimailta, tähän ei pidä suostua. On olemassa suuri riski, että rahat päätyisivät aivan muuhun toimintaan kuin päästörajoitusten toteuttamiseen. Eivät kiinalaiset päättäjät tässä suhteessa mitenkään poikkea omistamme. Laman alettua tingitään ensimmäiseksi ympäristön huomioimisesta.

Mutta vieläkin kummallisempia ovat jo virinneet vastareaktiot. Kampanjan pitäisi näkyä Helsingin, Tampereen ja Turun busseissa. Turkulainen ilmaisjakeluläpyskä Aamuset tänään ilmestyneessä numerossaan oli haastatellut joukkoliikennejohtaja Sirpa Kortetta. "Sen voin heti sanoa, että mitään kristinuskon vastaisia mainoksia emme anna laittaa bussien kylkiin. Suhtaudun erittäin kriittisesti tällaiseen negatiiviseen mainontaan", toteaa Korte. Aamuset lainaa myös Kotimaa-lehdessä julkaistua Tampereen kaupungin liikennelaitoksen toimistusjohtaja Pekka Pirhosen haastattelua, jossa tämä arvioi, että suunniteltu mainos olisi evankelisluterilaista uskoa loukkaavana kiellettävä. 

No, myönnän, että tuo suunnitellun iskulauseen toinen virke on huono. Se ei kuvaa mitään todellista ihmisryhmää ja herkimmät yksilöt voivat siitä loukkaantua, jos kokevat sen kohdistuvan itseensä, jos eivät katso sen pitävän paikkaansa. Mutta juuri heitähän siinä ei kirjaimellisesti ottaen lainkaan tarkoiteta.

Mutta kehen tuo iskulause sitten kohdistuu? Ei kehenkään. Sen osoite jää täysin arvailujen varaan. Jumalasta puhuvat lähes kaikki kirkot, joten virkettä ei ole suunnattu millekään tietylle kirkolle. Harvan kirkon ominaispiirteisiin kuuluu murehtiminen eikä askeesikaan enää ole kovin yleistä suomenkielisten uskovaisten keskuudessa, jotka pääosin iskulauseen näkisivät. Ei siis löydy kohderyhmää tuotakaan kautta. Ja lisäksi, muista kirkoista en tiedä, mutta kristinuskohan suorastaan korostaa, että kaikki synnit on jo sovitettu, joten antaa mennä vaan. Ja moni antaakin.

Oletan nyt kuitenkin, että reaktio johtuikin iskulauseen alusta, jumalaa tuskin on olemassa. Ilmaus on lievä eikä pyri esittämään totuutta vaan puhujan arvion jumalan olemassaolon todennäköisyydestä. Tässä tapauksesa ongelma lienee se, että puhuja ei pidä jumalan olemassaoloa kovinkaan todennäköisenä. Suomihan on valtio, jossa jumalaa pidetään virallisesti totena eikä vain todennäköisenä ilmiönä. Virallisesta totuudesta poikkeavan näkemyksen esittäminen saa virkamiehen levottomaksi.

Se, mikä minua huolestuttaa, on Kortteen ja Pirhosen lausuntojen tyypillinen uskonnollinen totalitarismi. Samaan aikaan kun meillä paheksutaan etenkin islamilaisissa valtioissa ilmenevää uskonnollisuutta, suomalaiset virkamiehet silmää räpäyttämättä käyttäytyvät juuri samoin. Sananvapaus koskee täälläkin vain valtionkirkon jäseniä ja heitäkin mieluimmin vain, jos he eivät poikkea valtionkirkon virallisesta näkemyksestä. Jos joku on tästä näkemyksestä eri mieltä, hän ei saa sitä ainakaan julkisesti sanoa. Sensuuristahan ei tietenkään ole kysymys, vaan "Mitään lainvastaista ja hyvän tavan vastaista niissä ei voi olla", kuten Korte toteaa.

Totalitaarisessa valtiossa on hyvien tapojen mukaista olla asioista samaa mieltä vallanpitäjien kanssa.

En kuulu Vapaa-ajattelijoihin enkä Humanistiliittoon eikä minulla ole mitään tekemistä heidän kampanjansa kanssa. Siitä huolimatta minua loukkaa syvästi, että heidän kampanjaansa pyritään kieltämään. Tässä on kysymys siitä, että Turun ja Tampereen kaupunkien korkeat viranhaltijat pyrkivät harjoittamaan perustuslain 12 §:n vastaista kansalaisten sananvapauden rajoittamista ja 11 §:n vastaista uskonnonvapauden rajoittamista.

Uusina suurina vähemmistöikielinä Suomessa ovat viro, jonka puhujia on jo noin 23 000 ja unakri, jota puhuu noin 1600 henkeä. Lisäksi täällä on pienemipiä ryhmiä useipien sukulaiskansoen edustajia ja tietysti jo vanhastaan tuhansia karjalankielisiä, joita on myös tullut lisää viime vuosikymmenten aikana.

Suomea puhuvia tietysti löytyy kaikista naapurimaistamme. Samaan tapaan viroa ja unkaria puhuvia löytyy vanhastaan Viron ja Unkarin naapurimaista ja viime aikoina muuttoliike on taas kiihtynyt. Toisaalta myös paluumuutto on ollut vilkasta Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen.

Venäjällä elää tietysti eniten sukukansojamme, mitä kauempana, sitä käsittämättömämpää kieltä puhuvia.

Ruotsi on mielenkiintoinen valtio. Siellä ei lainkaan tilastoida ihmisten äidinkieltä, joten kaikki tiedot puhujien määristä ovat erilaisia arvioita. Vähemmistökielten asema onkin pitkään ollut Ruotsissa hyvin heikko ja varmaan tästä valtion nihkeästä suhtautumisestakin johtuen tieto Ruotsin vanhoistakin vähemmistöistä on ollut niukkaa. Ruotsissa kuitenkin on pitkään ollut myös huomattavan suuret ja elinvoimaiset virolais- ja unkarilaisvähemmistöt. Molempien määrät liikkuvat kymmenissä tuhansissa ja kielet ovat eläneet Ruotsissa omaa elämäänsä ottaen uusia lainasanoja, joita ei tunneta Unkarissa ja Virossa.

Mielenkiintoisia ovat monet pikkuruiset hyvin vanhaa perua olevat vähemmistöt, jotka ovat jopa vuosisatoja olleet eristyksistä kieliyhteisönsä muista osista. Moldovassa eläviä vanhaa unkarin murretta puhuvia katolisia csangoja on yli 200 000 keskellä ortodoksista Moldovaa. Csangoja ei pidetä Moldovassa unkarilaisna vaan romanialaisina, jonka nykyiseltä alueeltä he alun perin ovatkin lähtöisin. Myös entisten Jugoslavian ja Tsekkoslovakian sekä Itävallan alueella on unkarinkielisiä vähemmistöjä, jotka eivät koe millään tavalla yhteyttä Unkarin valtioon. Monia kuitenkin yhdistää halu oppia nykyistä unkarin kieltä oman vanhan kielimuotonsa sijaan, jolloin mahdollisuudet muuttaa Unkariin paranisivat.

Erityisen mielenkiintoista seminaarissa olivat väliaikakeskustelut sukulaiskansojen edustajien kanssa (seminaarissa oli puolen tunnin kahvitauot ja puolentoista tunnin ruokatunti, ja ohjelma jatkuikin siten reilusti yli virka-ajan päättymisen, suosittelen muillekin seminaarijärjestäjille!). Monet olivat Suomessa jo pitkään asuneita tutkijoita, jotka siis tunsivat kotimaansa lisäksi Suomen olot varsin hyvin. Puheeksi tuli myös koulutuspolitiikka, sillä useampikin Venäjältä tullut tutkija oli havainnut, että Suomessa ollaan nyt toistamassa Neuvostoliitossa tehtyjä virheitä (joita ei saatu toteuteuksi vielä suomettumisen aikaan, voisin lisätä :)  Neuvostoliitossa lukio päättyi 17-vuotiaana, sen jälkeen alkoivat välittömästi jatko-opinnot siitä riippumatta oliko nuorella itsellään riittävästi tietoja ja kypsyyttä tehdä koko elämäänsä koskevaa valintaa. Tällä ei ollut paljon merkitystäkään, kun viime kädessä valtion kuitenkin teki valinnat. Tätä mallia ollaan lähestymässä Suomessakin, kun pyritään saamaan kaikki nuoret opiskelemaan välivuosia pitämättä ja koulutustakin suunnitellaan kytkettäväksi yhä tiukemmin elinkeinoelämän tarpeisiin. Neuvostoliitossa malli tuottikin varman työpaikan - ja loppuelämäkseen väärällä uralla tyytymättömiä ihmisiä. Tästä ei olla kaukana Suomessakaan.

Loppukevennys: Suomen asema yhdistysten luvattuna maana on joutunut uhanlaiseksi Viron uuden itsenäisyyden vuoksi. On nimittäin niin, että missä asuu vähintään kaksi virolaista, siellä toimii vähintään kolme keskusjärjestöä. Tämänkin opin seminaarissa.

Viime viikkoina olen kuluttanut runsaasti aikaa kameran ulkoilutukseen Turun hienoilla puutaloalueilla ja uhanalaisten puutalojen tuntumassa. Osa tuloksista on jo nyt nähtävissä Turun kulttuuriympäristöyhdistys Puu ja talo ry:n nettisivuilla, jotka olen ottanut hoitaakseni. Alkutekijöissään olevia sivuja voi käydä jo katsomassa: 

http://koivuharju.fi/puujatalo/

Sivut täydentyvät lähiviikkoina.

Toisenkin turkulaisen yhdistyksen sivuilla olen häärännyt osittain samoista syistä. Turun luonnonsuojeluyhdistys pyrkii luonnonsuojelun ohella vaikuttamaan siihen millaista kaupunkia meille rakennetaan. Kun Puu ja talo tekee lausuntoja siitä mitä aiotaan purkaa, TLSY lausuu siitä mitä aiotaan rakentaa. Kannattaa käydä kevään mittaan näilläkin sivuilla:

http://www.sll.fi/yhdistykset/turku/

Sinne on luvassa muun muassa kuvauksia Turun hienoimmista luontokohteista joskus huhtikuun puolella. Tuhannet kuvat odottavat kärsimättöminä julkisuuteen pääsyä :)